Kerron koulupojan kesän vietosta vuosina Seinäjoen uudehkolta urheilukentältä.
Tapahtumat sijoittuvat vuosiin 1958-1964. Kenttä oli jo tuolloin näkemisen ja kokemisen arvoinen nähtävyys. Oli jo ”isoo viheriö” ja katettu katsomo, hyvä hiilimurskainen, 400 metrin pituinen juoksurata sekä hyvät hyppy- ja heittopaikat. Se oli luksusta tuon ajan koulupojalle.
Tapasin pyöräillä sinne Päivärinnanmäeltä, nykyiseltä Kiulunkadulta lähes päivittäin eri urheilulajeja harrastamaan. Kentällä tapasin toisia urhelijapoikia ja tyttöjäkin, jotka tulivat kuka Törnävältä, Jouppi-Jouppilasta tai sitten Niemistöstä. Toki kauppalan keskustastakin oli monia sekä Pohjan alueelta. Vahtimestari Lasse Luoma ja jotkut kentän hoitajat suhtautuivat meihin ”kloppeihin” tosi ymmärryksellä. Välineitä sai käyttöön kunhan palautti keihäät, kiekot, kuulat ja hyppyrimat takaisin omille paikoilleen tarvikekoppiin.
Kentällä tapasi persoonia, jotka ovat jääneet mieleeni. Oli Aki Perttu seiväshyppääjälahjakkuus ja monilahjakas nuorisourhelija Valtteri Lahti. Oli Vieri-nimisiä poikia monta. He olivat usein seiväshyppypaikalla harjoittelemassa. Heidän joukossa oli Ekiksi kutsuttu Erkki. Kentällä kävi Jouppilan heittomiehiä Kaappoon johdolla. Muistan Heikkilän veljekset hyvin, koska Pentti treenaili kuularingissä usein. Tuon ajan kovia SU:n urheilijoita oli Tarmo Rauhala ja hyvä viestiporukka noita varttimailereita. Nuorten SM-kisamenestyjä Erkki Lehtimaa viskeli keihäskaaria liki 70 metriä ja taisi yltää mitaleillekin.
Lyseoaikoina kenttä tuli oikein tutuksi koulun liikuntatunnilla ja kilpailuissa. Pikajuoksijoista nostan Heikki Jolulan ja Matti Luodon hyvät suoritukset esiin. Jolulan suoritukset ylsivät maajoukkue-edustuksiin asti.
Loppuun pieni kevennys Lyseon voimistelunopettaja Elmer Hermosta lainatakseni. Tämä tapahtui Lyseon kentällä ns. Saharassa. Opettaja pyysi kapteeneiksi minut ja Kari Maunulan. Molempien piti valita oman pesäpallojoukkueensa pelaajat ns. Kuuman joukkueen. Kylmä-joukkue lähtee kävelylle kiertämään vesitornin. Minä tulen valvomaan pyörällä, että kaikki kiertävät ja saavat liikuntaa. Toiset pelaten ja toiset kävellen. Noin puolet joutuivat kävelylle ja toisista taisi tulla aktiivisia pelimiehiä. Kysyn vain, olisikohan kylmästä vai kuumasta tullut Pokemonin huippuja. Sitä, kun on vaikea arvailla, kun tuo tietotekniikka on tänään kaikkialla. Urheilukentät ja erilaiset hoidetut viheriöt antavat mahdollisuuden hyviin, terveellisiin harrastuksiin nykyäänkin kuin silloin ennen.
Raimo Ristilä