Lukuvuoden alussa kirjoitin peruskoulusta ja siitä, miten esimerkiksi mielenterveyshoito ei kaupungissa ole kohdillaan. Kuluva syksy on tuonut ilmi lisää hälyttäviä asioita, jotka todentavat sen, miten päin helvettiä Vaasankin kouluputki ja monen pienen ihmisen tulevaisuus kulkee.
Peruskoulun tulee opettaa lapsillemme perustaidot elämässä pärjäämiseen. Silti liian moni oppilaista pusketaan läpi putkesta ilman kunnollista luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa sekä ymmärrystä liikkumisen tärkeydestä.
Kaiken uuden hulluudessa sekä byrokratian ja pätkäsopimusten lisääntyessä opettajilta on viety rauha keskittyä opettamiseen ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Myös vallan välineet koulurauhan hallitsemiseen puuttuvat, jolloin oppilasjoukot onnistuvat piinaamaan opettajat hulluuden partaalle.
Toisen asteen opettajat joutuvat useilla aloilla aloittamaan alusta niiden asioiden opettamisen, joiden tulisi olla vahvasti hallussa jo alakoululuokilla. Nuoret eivät lue eivätkä osaa luettavasti kirjoittaa käsin. Kun arjen rutiinit ovat raiteiltaan päihteiden tai liiallisen pelaamisen vuoksi, mieli alkaa horjua.
Kun yrityskermalle eivät kelpaa muut kuin mystiset talentit ja tavallisilta nuorilta viedään osallisuus työelämään, alkaa viimeistään syrjäytymisen kierre.
Koulutuksen ongelmat kertaantuvat jo tällä hetkellä pahasti korkeakouluopiskelijoissa, jotka eivät ole oppineet tekemään työtä tietonsa ja yhteiskunnan kestävän kehityksen edestä.
Korkeinta tieteellistä opetusta antavien laitosten tulee pystyä tuottamaan työelämään osaajia, jotka taipuvat muuhunkin kuin viinipullon korkkaamiseen ja ylimieliseen röyhkeyteen.
On myös hyvin huolestuttavaa, että luonnontieteissä tavoitteita laskettaisiin entisestään, kun monella osaamattomuus johtuu vain laiskuudesta.
Koululaitoksen ongelmia kärjistää se, miten moni vanhempi laiminlyö kasvatustehtävänsä, eikä tue myöskään koulua omissa tehtävissään.
Näissä tilanteissa opettajakunnan yksin on mahdotonta saada kasvavaa ihmistä oikealle uralle. Ongelmat näkyvät nyt erityisesti niiden työntekijöiden arjessa, jotka kohtaavat nuorison koulun ulkopuolella.
Varhaiskasvatuksen ammattilainen totesi hiljan, että perheiden arki vääristyy pahasti jo ennen koulua. Pitkien päivien jälkeen tarvitsemme yhteistä aikaa ja rauhoittumista, emme puhumattomuutta tai harrastusrumbaa.
Tilanne on jo katastrofaalinen, kun kouluissa ollaan vakavissa vaikeuksissa ensimmäisen luokka-asteen kanssa. Psyykkisesti horjuvien lasten lisäksi hätähuuto on kuultu myös Ristinummelta, jossa jo noin 30 prosenttia koululaisista on muunkielisiä. Kaupungin tulee jatkossa ohjata maahanmuuttajat tasaisesti ympäri kanta-Vaasaa ja Vähääkyröä.
Tilanne ei ole tällä hetkellä kenenkään hallinnassa. Marraskuun Roba-sarjan jakso muistutti jälleen siitä, miten helposti yhteisöstä irralliset nuoret ovat ohjailtavissa ja latautuvat vallitsevasta lietsonnasta ja vastakkainasettelusta eri yhteisöjen välillä. Jos yhteiskunnan kelkka ei käänny ja lasten ja nuorten elämään ei viiveettä saada lisää turvallisia aikuisia ja valistusta, edessä ovat uudet koulujoukkosurmat.
RAIJA KOIVISTO-RASMUSSEN