Viimeisen 3–4 vuoden aikana nettikiusaaminen on noussut koulukiusaamisen keskiöön, sanoo yläkoulun opettaja Matti Niskanen.
– Jostakusta voidaan kirjoittaa ikävästi tai tehdä kuvakaappaus. Ulkopuolelle jättämistä ovat esimerkiksi Whatsapp-ryhmästä poistaminen ja kaveripyynnön jättäminen hyväksymättä. Perättömien huhujen levittäminen esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta on hyvin yleistä, luettelee Niskanen.
Kiusaamisen määrä on pysynyt Niskasen 20-vuotisen opettajanuran aikana suurin piirtein samana. Muoto on kuitenkin muuttunut.
Nykyisin riidat alkavat yleensä virtuaalimaailmassa ja pulpahtavat koulussa esiin. Niskasen mukaan nuoren oudon käytöksen takaa paljastuu usein jokin nettivälikohtaus.
Kiusaamisesta on tullut myös aiempaa rajumpaa. Niskasen työpaikalta Kokkolan Kiviniityn yläkoulusta 3–4 tapausta johtaa vuosittain poliisin käsittelyyn. Suurin osa niistä on nettikiusaamista.
– Toisaalta myös tietoisuus kiusaamisesta rikosmielessä on parantunut ja ilmoitusherkkyys lisääntynyt. Aiemmin esimerkiksi nyrkkitappeluita ei viety poliisille, huomauttaa historiaa ja yhteiskuntaoppia opettava Niskanen.
Niskanen on yläkoulun apulaisrehtori ja mukana työryhmässä, joka käsittelee koulun kiusaamistapaukset. Syksyn aikana Kiviniityssä oli noin viisi vakavampaa tapausta. Niskanen arvioi, että keskivertoluokassa kiusaamistapauksia saattaa olla tuo määrä lukuvuoden aikana.
– Luokat eivät ole samanlaisia, ja yleensä ysit ovat jo rauhallisempia.
Niskasen mukaan netissä kuka tahansa voi joutua kiusatuksi. Siellä ei haeta niin sanottua heikointa lenkkiä vaan usein tausta on kaveripiirin riidassa.
Niskasen oppiaineessa käsitellään yhdeksännellä luokalla aihepiirejä, joita hänen mukaansa tarvitsisivat nykyään jo viidennen ja kuudennen luokan oppilaat. Niitä ovat esimerkiksi se, mitä on mielipiteenvapaus ja mitä voi kirjoittaa.
– Nettietikettiin tulee kiinnittää jatkossa hirveästi huomiota. Niinhän on kyllä aikuisillakin.
Kouluiskusuunnitelma kohdistui Niskasen kouluun
– Ei tämä helppo ammatti ole. Koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan, toteaa Niskanen.
Hänelle se toi viime syksynä muun muassa järkytyksen kouluampumissuunnitelmasta, jonka kohteena Kiviniityn koulu oli.
Niskanen oli oppilasryhmän kanssa Espanjassa syyskuussa, kun kuuli ensimmäiset uutiset asiasta.
– Se tuli ihan puskista, mutta oli oltava pirteä aikuinen.
Marraskuussa vahvistui, että iskua oli suunniteltu Kiviniityn kouluun. Niskasen mukaan suurin osa oppilaistakin ymmärsi, että poliisi ei ollut aiemmin voinut vahvistaa koulua.
Asiasta selvittiin koulussa Niskasen mukaan "keskimäärin yllättävän hyvin". Joukossa oli kuitenkin oppilaita, jotka ottivat tiedon erittäin raskaasti.
Niskanen huomauttaa, että oikeudenkäyntitietojen perusteella kouluiskun suunnittelija ei ollut kokenut kiusaamista Kiviniityssä.
Lama näkyy koulussa
Niskasen mukaan yhteiskunnallinen eriarvoistuminen näkyy koulussa.
– 80 prosentilla menee hirveän hyvin, mutta niitä, joilla ei mene, on entistä vaikeampi auttaa. Ennen luokanvalvoja pystyi hoitamaan suurimman osan tapauksista, mutta nyt tarvitaan moniammatillista apua, kertoo Niskanen.
Etenkin lamakaudet heijastuvat kouluun. Se näkyi Niskasen mukaan selvästi 1990-luvulla, jolloin Kokkolassakin oli 27 prosentin työttömyys.
Välissä oli kymmenen hyvää vuotta, jolloin koulussa oli rauhallisempaa.
– Jos vanhemmat ovat työelämässä, yleensä perheillä menee hyvin. Monesti vanhempainilloissakin ovat ne vanhemmat, joiden ei siellä välttämättä tarvitsisi olla, sanoo Niskanen.
Kasinkin opettaja voi olla
Niskanen pitää tunneillaan kännyköille "kovaa linjaa", mutta silti niistä pitää päivittäin sanoa. Niskasen mielestä opettajan kurinpitomahdollisuudet ovat aika hyvät.
Joskus tosin pitää olla kieli keskellä suuta siinä, mitä ja miten voi sanoa. Hänen mielestään tarvetta olisi haastavien oppilaiden taukopaikalle, kun tarkkailuluokkia ei enää ole.
– Sellainen pienluokka puuttuu, missä oppilas olisi valvovan silmän alla.
Niskanen kertoo saaneensa erityisopettajilta hyvin tukea erityislasten integrointiin, mutta uskoo ainekohtaisiin eroihin.
– Varmasti kielissä ja matematiikassa se teettää paljon enemmän töitä kuin historiassa ja yhteiskuntaopissa. Avustajaresurssia tarvittaisiin, mutta aina sitä ei saa. Henkilökohtaisesti ajattelen niin, että jos jotain on ylhäältä päin määrätty, pitää laskea niin sanotusti rimaa. On mentävä helpomman kaavan mukaan.
Niskanen uskoo tekevänsä työtään yli kuusikymppiseksi, vaikka alalla on paljon burnouteja.
– Kun tulee vanhemmaksi, tietää omat rajansa. Välillä voi olla kasinkin opettaja.
KAISA HAHTO