Koulu asettaa lapsille ja nuorille paljon paineita ja stressitekijöitä. Joko paineita asettaa vanhemmat, opettajat tai ihan itse.
Aikuiset ovat käyneet saman opetuksen aikoinaan, mutta miksi he unohtavat niin usein, minkälaista se oikein on. Kaikki koulutyöt, läksyt, kokeet ja testit, aktiivisuut ja muut vievät suuren osan vapaa-ajasta. Ja vielä vanhempien ja opettajien odotukset saavat stressitason nousemaan.
Koulussa ollaan kuitenkin 5–7 h päivässä ja sitten vielä läksyt ja kokeisiin lukemiset kotona! Vapaa aika jää lyhyeksi ja joskus myös yöunet. Työtä vaan riittää mutta vanhemmat vain vetoavat siihen, että he olivat aikoinaan hyviä koulussa ja niin pitäisi olla sinunkin.
Ja opettajat, kun valitatte, että vähän lepuutamme silmiämme tunnilla ja käskette nukkua kotona, kai tajuatte, että kotona odottavat ne läksyt, jotka annoitte. Mielestäni läksyt ovat ihan hyvä kertaus tunnilta opituista asioita, mutta niitä pitäisi antaa kohtuudella. Jos kaikki opettajat antavat läksyä kasoittain, niin aikaa ei vain riitä lepoon ja harrastuksiin, saati sitten kavereihin. Läksyä pitäisi antaa vain vähän pieneksi kertaukseksi kotiin.
Kokeet ovat hyvä testi, onko oppilas ymmärtänyt opitun asian. Koealue voi olla helppo ja oppilas on saattanut harjoitella kokeisiin hurjasti, mutta itse kokeet voivat olla huonon numeron syy. Kysymykset saattavat olla liian epäselviä, eikä tiedä mitä vastausta siinä haetaan. Jotkut kysymykset saattavat olla kompia, joissa vastaus voi olla yhdestä kantista oikein ja toisesta väärin.
Myös valitettavasti kokeiden pituus käytettävään aikaan nähden on mahdoton. 6 sivun isoa koetta on mahdotonta tehdä 40 minuutissa ajatuksella ja huolella. Miksi opettajat olettavat, että jos on lukenut kokeisiin, niin kerkeää tehdä kokeen ennätysajassa?
Koulupäivän pituus vaihtelee, jotkut päivät ovat 5 tuntia, jotkut jopa 7. Eli viikossa on noin 31 tuntia, ja se kuormittaa paljon. Päivän viimeisellä tunnilla opettajat olettavat, että oppilaat ovat suurella energialla mukana. Koska läksyt ja kokeet, joita opettajat jättävät meille, vievät aikaa, joka on pois yöunistamme. Kukaan ei jaksa istua pitkää päivää kuuntelemassa, mikä on kemiallinen reaktio. Vai jaksaisitko itse?
Motivaatiota on vaikea saada, koska koulusta ei saa palkkaa eikä mitään näkyvää tulosta niin kuin vaikka treenaamisesta. Vasta aikuisiällä tajuaa, että ehkä olisi kannattanut lukea enemmän ja saada parempi työ. Siksi kannattaisi palkita jotenkin omia lapsiaan kouluviikon jälkeen. Näin motivaatio saattaa kasvaa.
Muutenkin on tutkittu, että koulu on raskainta aikaa elämässä. Totta kai työkin on uuvuttavaa, mutta koulussa joutuu aina olla kuulolla ja pitää harjoitella koko ajan jotain uutta. Uuden oppiminen kuitenkin saattaa tapahtua pienellä ajalla ja monessa eri aineessa. Miten pitäisi muistaa ja oppia kaikki tämä?
Kokeetkin tulevat niin nopeaa ja monet kokeet myös samaan aikaan. Aika vaan ei kerta kaikkiaan riitä harjoittelemaan 4 kokeeseen, jotka ovat kahtena peräkkäisenä päivänä. Myös aivot oppivat parhaiten vasta klo 10 jälkeen. Siksi on turha teidän opettajien opettaa klo 8 uutta asiaa matikassa.
Tälle kaikelle saattaa olla kyllä ratkaisu. Läksyjä pitäisi antaa vain vähän pieneksi kertaukseksi, eikä hirveäksi työksi. Paineita ei pitäisi asettaa opettajien tai vanhempien toimesta. Pitäisi tukea ja auttaa vaikeissa aineissa ja motivoida koulunkäyntiin. Tuntien pitäisi olla rennompia ja monimuotoisempia. Ehkä oppilaat innostuisivat erikoisista tunneista ja oppisivat niissä enemmän.
Aamun tunneilla ei pitäisi opettaa mitään vaikeaa ja uutta asiaa. Mielestäni aamun tunnit ovat hyviä vain kertaukseen. Eli opettajat, tehkää tunneista mielenkiintoisempia ja hauskempia niin kyllä oppilaat alkavat näyttämään sitä motivaatiotakin.
Milja Yli-Mäenpää, Seinäjoen yhteiskoulu