Lapsuuteni koulusta Kepon ala-asteelta on monenlaisia muistoja. Muutamat niistä liittyvät pommisuojaan. Kyllä, pommisuojaan. Siellä oli opetuskäyttöön tarkoitettu telkkari. Pitkä ja matalaääninen rehtori Kari Jääskeläinen johdatti luokkamme muutaman kerran vuodessa kellarikerrokseen oppitunnille. Yle lähetti opetusohjelmia. En muista niistä juuri mitään.
Muistan kuitenkin tunnelman ja sen, että se oli rasavillille Tompalle tervetullutta vaihtelua koulupäiviin, joissa muuten kiinnostivat lähinnä kolttoset, välitunnit ja pihapelit. Joskus ihmettelin pienen hetken, että miksi ihmeessä koulussa on pommisuoja.
En voinut tuolloin aavistaa, että joskus työtehtäviini kuuluisi väestönsuojien rakennuttaminen kouluihin tai metrotunnelin tilojen muuntaminen kouluiksi. Näin on kuitenkin tapahtunut Ukrainassa. Monenlaiset kriisitilanteet ovat tulleet tutuiksi. Jotkut ovat olleet puhtaasti ihmisten aiheuttamia konflikteja, toiset taas luonnonkatastrofeja. Yhteistä molemmille on, että arki järkkyy, rutiinit muuttuvat, epävarmuus iskee ja pelko valtaa mielen. Vaikka tällaisia tilanteita voi pohtia ja niihin voi varautua ennakoimalla, silti ne yllättävät.
Muuttuneen maailmantilanteen myötä viranomaiset ja poliitikot ovat alkaneet puhua varautumisesta, kriisikestävyydestä ja resilienssistä. Näiden kirjainyhdistelmien toistamisella pyritään luomaan tietoisuutta. Tietoisuutta siitä, että arki voi muuttua selviytymiseksi. Silloin on etua, että vaikeaan tilanteeseen on varautunut edes mielikuvissa. Muutaman päivän ruoan kotivara, täyteen ladattu virtapankki ja vähän käteistä auttavat jo pitkälle.
Mikä sitten on kuntapolitiikan kannalta tärkein varautumisen muoto? Se on koulu. Kun luonnonkatastrofi tai konflikti iskee, hakeudutaan suojaan. Sitten etsitään vettä ja ruokaa. Tämän jälkeen kokoonnutaan miettimään, miten lapsia suojellaan parhaiten uudessa ja odottamattomassa tilanteessa. Järjestetään siis koulu. Toisin sanoen, tuodaan lapset yhteen ja etsitään heille opettaja. Paikka voi olla palmupuun alla, metrotunnelissa tai Kepon ala-asteella. Paikka on tärkeä, mutta lopulta toissijainen asia. Ensisijaista on olla yhdessä turvallisen aikuisen ohjauksessa.
Koulu on varautumista kaikenlaiseen tulevaisuuteen. Joskus tulevaisuudessa on kriisejä ja toisinaan nousukausia, jolloin kaikki on ulkoisesti hyvin. Molemmissa tilanteissa elämän avaimet on saatu koulussa. Suomessa on edelleen maailman koulutetuimmat opettajat ja laadukas kouluarki. Lapsille turvallinen arki on parasta mielenterveyden hoitoa. Näyttää ympärillä miltä tahansa, lapsilla on oikeus haaveisiin, unelmiin ja tulevaisuuden toivoon.
Meidän aikuisten tehtävä on pitää tästä huolta.
Tomi Järvinen (kok., sit.)
kuntavaaliehdokas
Seinäjoki