Lapuan Virkiän 24-vuotias lukkari Anni Heikkilä on tärkeässä roolissa eteläpohjalaisjoukkueiden taistelussa, kun Virkiä ja Seinäjoen Maila-Jussit kohtaavat naisten Superpesiksen välierissä.
Heikkilä näkee viiteen otteluun venyneen puolivälieräsarjan Porin Pesäkarhuja vastaan kestostaan huolimatta voimavarana.
– Sarja antoi lisää henkistä voimaa sekä uskoa omaan tekemiseemme kyettyämme viemään tiukan sarjan.
Virkiä joutui välieriin vain yhden lepopäivän kautta, kun Maila-Jusseilla taukoa on kaksi päivää. Heikkilä ei usko sen vaikuttavan.
– Sillä ei ole merkitystä fysiikan kannalta. Henkisen puolen osalta on toki haastavaa latautua näin nopeasti jälleen maksimitasolle.
– Pelitahti on silti tehty yllättävän tiukaksi. Pelaamme nyt neljä peliä viiteen päivään, kun keskiviikkona on jo toinen välierä. Viisaammat tahot ovat kuitenkin päättäneet aikataulun.
Heikkilä on tyytyväinen pudotuspelien tuomarointiin. Hänellä on kuitenkin toive tuomarien valintoihin.
– Toivoisin, että sama tuomaripari viheltäisi koko sarjan, jos homma toimii. Tämä sen vuoksi, että syötönvalvojan linja pysyisi silloin helpommin samanlaisena syötön korkeuden tuomitsemisen suhteen.
Kova itseluottamus
Heikkilä aloitti pesäpallon seitsemänvuotiaana Hämeenlinnan Paukun pesiskoulussa. Hän on pelannut pääsarjaa ennen Lapualle tuloaan Tampereen Manse PP:ssä ja Hyvinkään Tahkossa.
Kaapissa on yksi kulta ja kaksi pronssia. Heikkilä on lukkarina avainasemassa tämän kauden mitalijahdissa. Hän sanoo olevansa pelaaja, joka jännittää ennen ottelua, olo rentoutuu vasta kentällä.
– Jännitän todella paljon ennen peliä, näin on ollut juniorivuosista lähtien. Se ei kuitenkaan näy ulospäin, joukkuekaveritkin ovat hämmästyneet sanoessani jännittäväni. Päästyäni nostamaan kentällä pallon ilmaan jännitys katoaa, silloin päässä ei ole tilaa jännitykselle.
Hän ei myönnä tuntevansa paineita.
– Siinä auttaa vahva itseluottamus. Vaikka joskus tulee useampi väärä syöttö, tiedän asian korjaantuvan keskittymisen kautta.
– Keskittyminen herpaantuu pakostakin välillä, kun pelataan tiiviillä tahdilla. En myöskään usko, että paljon puhuttu lautaskammo iskisi äkisti, sen taustalla on aina erilaisia asioita.
Hauskoja tapahtumia
Kun lukkari miettii erikoisia tapahtumia uransa varrella, kääntyy suu hymyyn.
– Junioreissa pelaajamme eteni kakkoselle. Häntä yritettiin polttaa, mutta pallo osui päälaelle, missä ei ole kypärää. Pallo kimmahti siitä korkealle painuen kentän viereisen aidan yli. Pää antoikin todella kovan kimmokkeen, jolle nauroimme, koska mitään vammaa ei pelaajalle aiheutunut.
Kolmatta kauttaan Virkiässä pelaava Heikkilä on myös saanut iloa joukkuekaverinsa Janette Lepistön pohjalaismurteesta.
– On monia sanoja, joita en ole ymmärtänyt ennen kuin hän on avannut niitä tarkemmin. Eräs tällainen sana on "hiniööttää", mikä tarkoittaa, että kun on tuollainen olo, haluaa silloin kovasti jotain asiaa.
Siviilipuolella Heikkilällä on vielä vuosi opintoja jäljellä.
– Opiskelen Tampereella diplomi-insinööriksi. Pesäpallolta ja opinnoilta jäävän ajan käytän mielelläni esimerkiksi luonnossa liikkumiseen.