Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ko­ti­pe­sä kuihtuu

Meitä on pääkaupunkiseudulla reilun pesäpallojoukkueen kokoinen ryhmä senioreita, joita yhdistää Seinäjoella vietetty nuoruusaika.

Kun kohtaamme toisiamme eri yhteyksissä, puhe kääntyy väistämättä vanhaan kotikaupunkiin. Usein se alkaa entisten aikojen muistelulla: Elettiin 1960-lukua. Kaupunki oli nuori, kasvava ja kehittyvä. Aalto-keskuksen ensimmäiset rakennukset olivat nousseet maisemaan ja antoivat kaupungille modernia ilmettä. Liikekeskustassa oli kaksi tavarataloa ja erikoisliikkeitä reilusti sen verran kuin tuohon aikaan elämiseen tarvittiin.

Keskusta oli elävä ja elinvoimainen; se oli nimensä mukaisesti keskipiste, jossa tapahtui, jossa kohdattiin ja jossa monenlaiset tarinat saivat alkunsa. Jo pelkästään torille kokoontuminen riitti illanvietteeksi nuorisolle.

Seinäjoen keskusta säilytti elinvoimaisuutensa ja veti meitä muualle muuttaneita puoleensa vielä pitkään, 2010-luvun alkuvuosiin saakka. Oli luontevaa tehdä esimerkiksi vaateostoksia tai muita hankintoja keskustan liikkeistä, kun loma-aikoina vierailimme entisillä kotikulmilla.

Seinäjoella kaikki monipuoliset, laadukkaat palvelut olivat kävely- tai vähintäänkin pyöräilymatkan päässä. Keskusta oli edelleen myös kohtaamispaikka. Ravintoloita ja kahviloita syntyi lisää, ja kesäiset suurtapahtumat toivat uusia asiakasvirtoja.

Millainen on Seinäjoen keskusta nyt? Ja missä se oikeastaan sijaitsee? Tätä ihmettelemme yhteen ääneen, ja vastaus on vaikea myöntää: Ideaparkissa. Entisessä kaupungin ytimessä on hiljaista, autiota ja elotonta. Tyhjät liiketilat kertovat, että näillä kaduilla kauppa ei enää käy. Ei löydy edes kirjakauppaa. Välillä oli kausi, jolloin keskustassa ei ollut apteekkiakaan.

On tietenkin ymmärrettävää, että meidän entisten nuorten kotiseutukaiho ei voi olla kaupunkisuunnittelun johtoajatuksena, mutta olisi kiinnostavaa tietää, mikä se ajatus on. Millainen visio kaupungin kehittäjillä on ollut mielessään, kun tämä nykyinen suunta valittu ja ratkaisut nuijittu pöytään.

Seinäjoen keskustan tarina on ollut esillä myös valtakunnan päälehdessä, viimeksi joulukuussa. Juttu esitteli yrittäjien ja asiakkaiden näkemyksiä ja kokemuksia. Vastauksia kysymykseen miksi ei jutussa ollut. Kuka kertoisi meille, mikä on kotipesämme kohtalo ja saadaanko näillä nykyisillä ratkaisuilla aikaan kunnari vai tyhjeneekö koko kenttä?

Maria Hallila

Jarmo Heikkinen

juuriltaan seinäjokisia senioreita