Kovat kundit muuten tanssivat nykyisin. Joskus jopa halaavat, eikä siihen tarvita välttämättä lätkän MM-huumaa tai saunaillassa hankittua tukevaa humalatilaa.
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu koskettamisen tärkeydestä. Iho on ihmisen suurin elin ja tuntoaisti kehittyy aisteista ensimmäisenä.
Vauvan kasvu pysähtyy tai ainakin hidastuu, jos hoitavaa ja lohduttavaa syliä ei ole tarpeeksi tarjolla. Dementoitunut vanhus nauttii silittävästä kädestä, vaikka olisi muuten menettänyt kosketuksensa ulkomaailmaan.
Elämänkaareen mahtuu koskettava halaus jos toinenkin. Ilman rakastavaa rutistusta herkimmät meistä voivat altistua jopa masennukselle.
Avioeroilta vältyttäisiin luultavasti tilastoitua enemmän, jos pariskunnat antautuisivat hellään parin minuutin poskivalssiin päivän urotekojen jälkeen, kun sitkeinkin natiainen on karhattu kymmenettä kertaa omaan sänkyynsä. Halailevalle nojailulle voi lapsiperheen uuvuttavassa arjessa olla jopa käytännön tarvetta, vaikka nyt vallan humpaksi laitettaisiin vain kerran suvessa.
Tanssin terveyshyödyistä on tieteellistä näyttöä. Paritanssiin liittyy luonnollisesti kosketus, joka tuo harrastajalle sosiaalisia kontakteja ja kohottaa mielialaa. Rankat, hyppyjä sisältävät tanssit tekevät nannaa luustolle. Aktiiviharrastaja hyötyy lajin tuomista avuista muun muassa sydämelle ja verisuonille.
Lapsuudesta muistan paikallislehden jutun, jossa kotipitäjän leipomobaarin tunnettu ja pidetty omistajatäti kertoi haastattelussa karistaneensa liikakilot jortsuamalla iltaisin diskohittejä tyttäriensä kanssa.
Tanssin avulla löysin ryhdin kenties ensimmäistä kertaa elämässäni. Tästä on kiittäminen Tanssikoulu Wimman perustajaa Välisaaren Annea, joka yllättäen ja tilaamatta houkutteli allekirjoittaneen syksyllä 2014 mukaan leikkimieliseen tanssikilpailuun. Viikkojen esmentelyn jälkeen sanoin hirvityksekseni joo, jonka jälkeen alkoi suggestointi kahden vasemman jalan unohtamiseksi.
Tuskan ja ilon, oivalluksen ja unohduksen, ylä- ja alamäkien ristiaallokossa kärsivällinen tanssinopettajani Sonja Jokiranta teki mahdottomasta mahdollisen.
Jatkuva keskittyminen keskikehon kannatteluun teki myös ihmeitä aineenvaihdunnalle. Askelkuvioiden mieleen painaminen ja rytmin liikkeisiin sovittaminen taas toimivat mitä parhaimpana aivojumppana.
Oppimiskokemus ja ryhtiliike petrasivat myös itsetuntoa.
Parketin verran hip-hopista, funkista ja r'n'b:stä yhdisteltyä iloista tositarinaa tarjoilivat viikonloppuna esimerkiksi street-tanssiin hurahtaneet 9–11-vuotiaat pojat, jotka freestailailivat robothopillaan katsojien sydämiin Seinäjoen urheilutalolla.
Cirque De Wimma oli kahden päivän karnevaali, jossa täysille katsomoille tarjoiltiin yhteistyössä tanssiseura Botafogo ry:n kanssa niin high heels latinoa, latinoshow´ta, show-, jazz- ja vakiotansseja kuin poppingiakin.
Jälkimmäinen on sulavan liikkeen ja terävien iskujen rytmittämää pilke silmäkulmassa tapahtuvaa energisen funkkaavaa street-tanssia.
Yleisössä tällaiselle kankimukselle syntyi rohkea ajatus tutustua hauskan näköiseen lajiin hollantilaissyntyisen, Kokkolassa varttuneen ja Seinäjoella Wimman opettajarinkiin liittyneen Matti de Youngin opastuksella.
HEIKKI PELTOKANGAS