Aina se jostain radion soittolistasta tavoittaa korvani, Nikke Ankaran kappale Koska sä eroot? Erinomaista on erota, jos ei vaan miellytä. Jos ”tuote” ei vastaa asetettuja laatuvaatimuksia.
Tai entä, jos haluaa vähän läimäyttää kohdetta siitäs sait –ajatuksella. Katsotaan kuka viimeiseksi nauraa. Siitäs sait, senkin kirkko kun liian ahdasmielinen olet. Siitäs sait senkin kirkko kun liian suvaitsevainen olet. Siitäs sait senkin kirkko kun suurmoskeijahanketta kannatat (vaikkei se nyt ihan niin mennytkään, mutta kuitenkin). Ja Eroakirkosta –sivut yrittää repiä juttua medialle joka rapsahduksesta. Vähälle jää huomio, että tänä vuonna eronneita vain on vähiten vuosiin.
No, kärjistin tahallani, myönnän. Tein asiasta mustavalkoisen, kuten on mukava tehdä. Kirkon johdolta paikallistasoja myöten kysytään kantaa, yhtä ja ehdotonta. Että tiedetään mikä on se totuus, joka allekirjoitetaan – tai jos ei miellytä, niin erotaan. On me ja te. Ja te olette väärässä. Oli asia mikä tahansa.
Voin heti paljastaa sinulle oman kantani kaikkeen mieltä askarruttavaan: ehdoton ehkä. Ja perään laulan vielä Pekka Ruuskaa: ”Mikä minä olen sille (sulle) vastaamaan, multa luvut jäi kesken aikanaan…” Vaikkei kesken jääneetkään, tuskin mitkään luvut lopullista viisautta tuo, näkökantoja ja tietoa enemmänkin. Ehdotonta ehkää on vaikea niellä, mutta se antaa dialogimahdollisuuksia enemmän. Silloin voidaan kysyä yhteisen hyvän perään, kuunnellen toista, yrittäen ymmärtää myös erilaista ajattelutapaa, vaikkei sitä omakseen ottaisikaan. Sellaisessa voisi jo olla hitunen viisauttakin mukana.
No koska mä eroon? En ainakaan niin kauan kun kirkko ilmentää evankeliumia myös teoin, auttaen apua tarvitsevia. Tiesitkös muuten että heinäkuun loppuun mennessä Seinäjoen seurakunnassa, käsittäen alueseurakunnan lisäksi Nurmon, Ylistaron ja Peräseinäjoen kappelit, on diakoniatyön vastaanotoille kirjattuna yhteensä n. 2650 käyntiä. Viime vuonna kirjattiin yhteensä reilu 4700 käyntiä.
Harvinaiseksi käyvää herkkua on se, että toimistoissa kohdataan ihminen edelleen hyvin vanhanaikaisesti: kasvokkain. Diakoniatyö on lisäksi paljon muutakin kuin vastaanotot, puhumattakaan muista seurakunnan työmuodoista. Toivotan sinulle mieluummin harmaata loppukesää, se kun on sekoitus niin monista väreistä!
Kati Latikka
Nurmon kappeliseurakunnan diakoniatyöntekijä