Asioinpa taannoisin huoltoasemalla kahvilla ja ”käntyllä”. Tuotteet olivat hyviä mutta mieltä jäi kaihertamaan ”käntyn” hinta, joka suhteessa kahviin oli yllättävän korkea. Mieleeni tuli maksutilanteessa kassatyöntekijän esittämä kysymys, oliko minulla ”kanta-asiakaskorttia” ja siihen antamani kielteinen vastaus. Pois lähtiessäni tutkistelin hintoja ja totesin, että ostamani ”käntty” olikin ”kanta-asiakastarjous” ja sen hinta miltei kaksinkertainen normaaliin verrattuna!
Sama kaupassa. Ihastuin erääseen einesvalmisteeseen ja päätin sen ostaa. Voitonriemuisesti riensin kassalle tuon ”ihmelöytöni” maksamaan. Tyrmistys olikin suuri, kun tuo ”edullinen” hinta oli korttitarjous. Tuote jäi kassalle ja totesin poistuessani, että minä luulin korttisäännöstelyn loppuneen jo vuonna 1954, jolloin viimeiset yleisostokortit poistettiin!
Korttipelistä on ollut seurauksena, että kuluttajat kantavat lompakoissaan mielettömät määrät erilaisia ”etu- ja alennuskortteja”! Niitä sitten kassalla hiki hatussa ”plarataan”, kun etsitään juuri sitä ”oikeaa” korttia ja tuskastuneitten asiakkaitten jono takana kasvaa!
Kaupalle on oiva keino koukuttaa asiakkaat erilaisilla ”alennus- ja etukorteilla” asioimaan jatkuvasti vain ja yksinomaan samoissa palvelupisteissä.
S-ryhmän kaupoissa voi taustamusiikkina soida ”bonussäästäjän mietelauseet” ja toteamus, että joka kuukauden kymmenes päivä on ”bonussäästäjän” tilipäivä. S-ryhmän Prismoja puolestaan on moitittu siitä, että eräisiin tuotteisiin tarvitaan jokin selittämätön, älypuhelimiiin liitetty ”äppi”, jonka käyttö varsinkin ikäihmisille on saattanut osoittautua yllättävän hankalaksi ja luonut maksutilanteessa tunteen narutetuksi joutumisesta.
Suomi on tunnettu maana, jossa kauppa on voimakkaasti keskittynyttä. Suurille kaupparyhmittymille harmiksi tänne rantautui aikoinaan ”natsi-siwaksi” haukuttu saksalaista alkuperää oleva Lidl. Alku menikin Lidlin suhteen hyvin ja se jopa mainosteli, että siellä asioidessa ei alennuskortteja tarvita mutta niinpä vain sekin ajan saatossa meni mukaan korttisysteemiin!
Kapitalismin perusperiaatteisiin on käsittääkseni kuulunut ajatus ”kaupan vapaudesta”. Kun asiaa pidemmälle ajattelee, niin tuntuu, että sitouttamalla asiakkaat erilaisilla ”alennus- ja etukorteilla” saadaan vuosien kuluessa tehokkaasti luotua ”orwellilainen” valvontasysteemi, joka näennäispalkkiona antaa ”alennuksia” tai vinkkejä ”edullisista” tuotteista tosiasian kuitenkin ollessa, että asiakasparka on koukussa ”tarjouksiin” kuin huumeidenkäyttäjä pistoksiin! Kaikkialle tunkeva mainonta luo tunteen, että ”tällä kortilla olet voittava” kuin keisari Constantinus aikoinaan ristinmerkillä!
Seuraavaksi kait maksujärjestelmää uudistetaan niin, että käteismaksamisesta tehdään joka paikassa kalliimpaa kuin kortilla maksamisesta, koska käteisen käsittely tuo lisäkuluja ja jo nyt ei käteinen raha käy maksuna kaikissa kaupoissa! Nurinkurista sinänsä, kun toisaalta kansalaisia kehotetaan kriisitilanteitten vuoksi pitämään myös käteistä rahaa aina varalla! Kenties kehitellään jokaisessa kaupparyhmittymässä tarvittava omanlainen käteismaksukortti ja taas päästään lähemmäksi korttisäännöstelyä.
Allekirjoittanut ei paperilompakossaan kuljeta yhtään alennuskorttia nyt eikä vastaisuudessa. Noudatan ”kaupan vapautta”, jonka pitäisi olla kapitalismin perusperiaate!
Erkki Rantamäki
Vaasa