Korkeamäen asukasyhdistys kokoontuu huhtikuun 7. päivä alueella sijaitsevan Punahilkan päiväkodin auditorioon.
– Kokouksessa valitaan uusi hallitus ja ideoidaan uutta toimintaa Korkeamäelle. Toivomme mukaan myös alueella omakotitaloelämää aloittelevien nuorten perheiden edustajia, sanoo Korkeamäellä vuodesta 1974 asti asunut Kalle Lanamäki.
Pitkä historia. Tilaisuuden yhteydessä tutustutaan myös päiväkotiin ja kuullaan esitys Asevelikylän toiminnasta. Tuo asuinalue on tyypillinen rintamamiestalolähiö, kuten Korkeamäkikin.
Lanamäki on perehtynyt hyvin sekä asukasyhdistyksen että alueen historiaan. Asuinalueille tyypillinen 1,5-kerroksinen ja täyskellarinen rintamamiestalo rakennettiin yleensä arava-rahoituksella, ja vaatimuksena oli, että talon yläkerrassa oli vuokra-asuntoja.
– Korkeamäellä sijaitsi 1950-luvun alkuun asti vain pari maataloa peltoineen, ja varsinaiset rintamamiestalot nousivat aikavälillä 1953–58. Alueelle rakennettiin jo osin samanaikaisesti pienempiä omakotitalotaloja, kertoo Lanamäki.
– Esimerkiksi meidän talossamme oli enimmillään viisi ruokakuntaa, mikä kertoo sodanjälkeisistä oloista. Alueella aistii edelleen tiettyä yhteisöllisyyttä ja kodikkuutta.
50–60-lukujen taitteessa Korkeamäelle perustettiin pienkiinteistöyhdistys ja myöhemmin antenniosuuskunta osaksi sitä.
– Toiminta oli melko vähäistä, ja sysäys sen elvyttämiseksi tuli vuoden 1993 postinjakelun heikennyssuunnitelmista. Mukaan toimintaan haluttiin tuolloin myös alueen kerrostalot, Lanamäki muistelee.
Kanava kaupunkilaiselle. Yhdistys perustettiin tuolloin uudelleen nimellä Korkeamäen asukasyhdistys – Högbackens invånarförening. Asukkaat hakevat jälleen voimaa yhteisöstä, ja nuoret Korkeamäen perheet ovat ideoineet ja toteuttaneet esimerkiksi pihakirppispäivät.
– Ne saivat suuren suosion ihmisten tutustumiskanavana. Lapsilla oli vielä pitkään sen jälkeenkin kirppisleikit jalkakäytävien laidoilla.
– Hauska sattumuskin koettiin, kun eräs perhe myi talonsa kirppistapahtumassa. Emäntä kuuluu vauhdittaneen kauppoja sanoen, että jos heti ostatte, saatte miehen mukana talkkariksi, Lanamäki nauraa.
Eräs sytyke Korkeamäen kaltaisten alueiden suosiolle oli Finlandia-palkittu kirja Juoksuhaudantie. Siitä alkaen on ollut pyrkyä tähän asumismuotoon. Asiaan vaikutti myös aiheesta tehty elokuva.
– Veteraanisukupolven jälkeen elämä on jatkunut, ja nykyiset asukkaat ovat joko heidän jälkeläisiään tai muualta muuttaneita. Vaasa elää nyt moneen suuntaan, ja elpyvät asukasyhdistykset toimivat kaupunkilaisille kanavina edistää omaa elämänmuotoaan.
Raija Koivisto