Korkeakulttuuri-sanan perään on välttämättä asetettava kysymysmerkki – kuka on oikeutettu nostamaan jonkin toisen kulttuuri- tai taidemuodon toisen edelle?
Maakunnassamme on jo nyt todella korkeatasoista ja monipuolista kulttuuritarjontaa: kuvataidetta ja grafiikkaa, musiikkia ja näytelmää ja vaikka mitä. Kaiken kulttuuritarjonnan luetteleminen ei edes mahdu tähän, joten tanssitaiteilijat, musiikkitapahtumat ja muut älkää suuttuko kun Teitä ei ole mainittu! Tasapuolisuus tarjonnassa ei kuitenkaan toteudu alueilla, joissa välimatkat ovat pitkät ja väkiluku harvempaa kuin metropoleissa.
Joskus korkeakulttuuriin on sisällytetty esimerkiksi ooppera ja baletti joita maakunnissa ja syrjäkylillä ei ole ollut mahdollisuutta seurata aktiivisesti. Mikään ei tietenkään korvaa elävää tapahtumaa paikan päällä mutta onneksi eräät maakuntamme elokuvateatterit ovat alkaneet näyttämään myös vaihtoehtoista ohjelmistoa. Yllättäen Etelä-Pohjanmaalla onkin mahdollisuus seurata maailman parhaiden oopperatalojen esityksiä!
Tämä on todellista maakunnallista tasa-arvoa: oopperat, baletit ja erilaiset konsertit eivät ole enää vain suurten kaupunkien asukkaiden etuoikeus vaan niitä voi katsoa Alavudella, Jalasjärvellä, Kauhavalla, Seinäjoella ja Ähtärissä. Oopperaa ja balettia pääsee seuraamaan mm. Lontoosta (The Royal Opera House), Pariisista (Opera National de Paris), Barcelonasta (Gran Teatre del Liceu), Pietarista (Mariinsky Theatre) ja Milanosta (La Scala). On mahdollista nähdä jopa suoria lähetyksiä.
Live-kuvan lähettäminen ei enää ole vain suurten oopperatalojen tai tapahtuman tuottajien toimintaa.
Kalliiden satelliittilähetysten rinnalle on tullut kehittyneitä verkon kautta toimivia levitysjärjestelmiä. Uudet järjestelmät ovat huomattavasti edullisempia nimenomaan lähetyspäässä, joten mahdollisuudet tarjonnan laajentumiseen ovat hyvät. Periaatteessa mitä hyvänsä tapahtumia voitaisiin seurata suorana lähetyksenä elokuvateattereissa.
Heti ensimmäisenä tulee mieleen, että olisi mahtavaa seurata täydessä eteläpohjalaisessa elokuvasalissa suurelta valkokankaalta vaikkapa Saksassa järjestettävää nyrkkeilyottelua jossa Härmän Häjy voittaa euroopanmestaruuden. Kaikilla kun ei ole mahdollisuutta matkustaa Saksaan tai edes Helsinkiin. Entäpä superpesiksen loppuottelut – voihan sellainen tapahtua joskus jopa kaukana Etelä-Suomessa? Tunnelma täydessä salissa samanhenkisten kavereiden kanssa on aivan toinen kuin kotona 52-tuumaisen HD-telkkarin ääressä.
Korkeakulttuuri ei ollut tämän kolumnin ponsi vaan se, että myös maakuntiemme pienet teatterit pystyvät tarjoamaan hyvinkin monipuolista vaihtoehtoista ohjelmistoa. Haasteena on saada yleisö mukaan uuteen ohjelmistoon ja kaikki teatterit esittämään niitä. Korkeakulttuurin rinnalle tarvitsemme yhteisöllistä kulttuuria jossa yhdessä koetaan hienoja elämyksiä.
Ehkäpä meidän pitäisi näyttää elokuvateattereissa livenä esimerkiksi 22.10. ensi-iltansa saava Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuran näytelmä ”Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi” - ainakin elokuvana se oli todella hauska ja sai paljon katsojia. Ja se on erinomainen esimerkki maakuntamme omasta kulttuuritarjonnasta.
Ilkka Peura
Kirjoittaja on elokuvateatterin johtaja.