– Silloin kun ajat ovat hyvät, jää tekemättä tarvittavia rakenneuudistuksia ja -ratkaisuja. Profiloituminen olisi pitänyt tehdä aikaisemmin kuin se tehtiin, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
Profiloituminen tarkoittaa suomeksi sitä, että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ei voida tutkia ja antaa opetusta niin monessa yksikössä kuin nykyään tehdään.
– Suomalaiset yritykset toimivat kansainvälisillä markkinoilla, ja jos emme pysy osaamisen kärjessä mukana, tälle yhteiskunnalle ei käy hyvin, Lehikoinen jatkaa.
Suomalaisissa korkeakouluissa on eletty epävarmaa aikaa tällä vuosituhannella. Esimerkiksi sovittujen indeksikorotusten jäädyttämiset, joidenkin yliopistojen irtisanomiset ja ammattikorkeakoulutuksen laajat supistamiset ovat saaneet korkeakoulujen henkilökunnan takajaloilleen.
Suomen yliopistot UNIFI ry:n puheenjohtaja ja Oulun yliopiston rehtori Jouko Niinimäki pitää Lehikoisen kritiikkiä oikean suuntaisena, mutta julkisessa keskustelussa on hänen mukaansa tapahtunut ylilyöntejä.
– Puheet siitä, että sivistysyliopiston tarina olisi loppumassa, eivät ainakaan pidä paikkaansa. Yliopistojen taseet ovat sangen vahvoja ja niiden omavaraisuusaste on hyvällä tasolla.
Niinimäki muistuttaa, että vaikka nopealla vilkaisulla yliopistojen saama valtion rahoitus on noussut tällä vuosituhannella hiljalleen, kustannukset ovat nousseet nopeammin.
– Yliopistoilla vuokrat nousevat indeksien mukaan ja palkat sopimusten mukaan. Ostettujen palvelujen ja hyödykkeiden hintojen nousu vaikuttaa vähän. Siinä mielessä se, että yliopistoille sovittuja indeksejä leikataan, vähentää käytössämme olevaa rahaa.
Niinimäen mukaan yliopistoindeksi, eli yliopiston rahoituksen sitominen indeksiin, on ollut muutenkin kuollut kirjain. Se leikattiin vuonna 2013 kokonaan, sitä puolitettiin vuosina 2012 ja 2015, ja vuosiksi 2016–2019 se leikattiin taas.
– Yliopistoindeksillä on ollut tarkoituksena kompensoida yliopistojen kustannusten nousua. Se on kuitenkin useammin jäädytetty kuin toteutunut, Niinimäki arvioi.
Hänen mukaansa tärkeintä olisi, että yliopistot voisivat katsoa budjetteja suunnitellessaan nykyistä luottavaisemmin mielin tulevaisuuteen.
– Tärkeintä olisi rahoituksen ennustettavuus. Olisi tärkeää, että pystyisimme katsomaan ennakkoon asioita ja uskaltaisimme investoida strategisesti.
VILLE KOIVUNIEMI/LÄNNEN MEDIA