Tämän julkaisupäivänä kilpailukykysopimus on todennäköisesti viety työpaikoilla jo maaliin. Minulla riittää edelleen skeptisyyttä sen toimivuudesta. Tai eihän sitä voi kiistää, luulisi sen tulosta tuovan, jos työaikaa pidennetään 24 tuntia maksamatta siitä palkkaa.
Sen onnistumista seuraan mielenkiinnolla. Suomessa kun lisätään työaikaa 24 tuntia, tuloksia pitäisi näkyä myös viivan alla. Skeptisyyteni tulee siitä, että en usko sen kirivän yhtään mitään kilpailijamaihin nähden.
Kikyllä pyritään siis kuromaan kilpailijamaita kiinni. Kerronpa teille vähän maasta nimeltä Saksa. Metalliliitto lähetti kahdeksan henkilöä tutustumaan saksalaisiin yrityksiin ja IG Metallin toimintaan. Pääsin yhtenä matkalle mukaan.
En tiedä, oliko yritykset valittu investointien mukaan, mutta kyllä minä siellä järkytyin. Jokaisessa firmassa missä kävimme, investointiaste oli aivan järkyttävä. Alle 100 miljoonaa vuodessa ei investoinut yksikään yritys.
Yritykset esittelivät 4-vuotissuunnitelmiaan. Se lienee normaali käytäntö heillä, sillä jokainen yritys teki näin. Pienin investointi oli siis 400 miljoonaa ja suurin 700 miljoonaa. Tämä raha siis investoitiin sinne yhteen tehdasalueeseen. Ei koko konserniin. Alueet olivat noin 1500–2000 henkilön työmaita muistuttaen kooltaan noin Vaasan Strömberg Parkia.
Kysyin erään auton osia tuottavan yrityksen johtajalta, miksi investoitte niin paljon? Totesin myös, että nämä summat ovat vähän eriluokkaa kuin Suomessa. Meillä tulevat valtion virkamiehet leikkaamaan nauhoja ja taivaalla räiskyy ilotulitukset, jos joku investoi miljoonan kerralla.
Hän nauroi ja ymmärsi toki lievän liioittelun puheessani. Hän löi minua hartioihin ja sanoi: ”Jos haluat olla maailman paras joka vuosi, on pakko investoida ja isosti.”
Millä me vastaamme tähän kilpailuun? Kilpailijamaa hankki rahasummasta arvaten uusinta teknologiaa joka ikinen vuosi. Suomessa vastaavasti jatketaan samalla isoisän koneella, mutta tullaan vähän pyhisin ”kökkätöihin”.
Kyllähän nyt jokainen ymmärtää, että teollisuudessa ja isoissa yrityksissä tämä tarkoittaa sitä, että minulla on tyttäreni hiekkalapio ja saksalaiskollega kaivaa uusimmalla ja isoimmalla kaivinkoneella vieressä.
Entä palkkapolitiikka? Vierailimme lähinnä kansainvälisissä yrityksissä. Jokaisessa tehtaassa tienattiin enemmän kuin Suomessa. Ehkä räikeimpänä esimerkkinä oli Volkswagen. Siellä aloituspalkka oli 21 euroa tunnissa ja ammattilaiset tienasivat 33–40 euroa tunnissa. Kun osaavaa työvoimaa ei ole, se ostetaan.
Vaikka palkkataso on tuollainen, näyttää volkkari tekevän vielä vähän rahaakin, kun se pystyy uusimaan huijausohjelmia. Lisäksi auton hinta on aivan sama kuin muilla samassa luokassa olevilla autoilla.
Loppuun vielä hämmentävä uutinen. Taloussanomat julkaisi tutkimuksen, että ne maat, jotka käyttävät yleissitovuutta loikkivat kilpailukyvyssä karkuun tai kirivät muita maita huimalla vauhdilla kiinni.
Nythän tämä meni sitten aivan järjettömäksi. Koko ajan mediassa lukee, että Suomen ongelmat verrattuna Saksaan ovat liian korkea palkka ja yleissitovuus.
Nyt tutkimus osoitti, että yleissitovuus nostaa kilpailukykyä parhaiten ja Saksassa palkat ovat suuremmat kuin miellä. Nyt puhun siis kansainvälisistä teollisuusyrityksistä.
Kuka täällä siis valehtelee ja millä intressillä?
MIKKO VUOTO