Tässä lehdessä on peräänkuulutettu tarvetta perustaa järjestö kommunisminvastaiseen työhön ja pelastamaan isänmaallisuus. Mielestäni osoittaa käsitesekaannusta, jos katsotaan, että Suomessa on tarve ryhtyä työhön kommunismia vastaan.
Suomi on varsin porvarillinen maa. Oikeisto, keskusta ja oikeistodemarit saavat alati yhä enemmän kannatusta. Suomessa ei ole ollut vaikutusvaltaisia kommunisteja kai miesmuistiin. Monet maamme radikaalit ovat sittemmin toimineet mm. liike-elämän palveluksessa.
Lähimmät vaikutusvaltaiset kommunistit löytyvät kaiketi Kiinasta ja Pohjois-Koreasta, jos sieltäkään.
Että mitä vastaan tai minkä puolesta on tarkoitus tehdä työtä? Mistä nyt kenkä puristaa?
Mitä isänmaallisuuteen tulee, lippujen alla seisominen ja värikkään tunnuksen korostaminen on pääosin symbolista toimintaa. Oikeanlainen työ isänmaan puolesta on arkista työtä opiskelussa, perheissä, liikemaailmassa, työpaikoilla, maan-puolustuksessa ja yhteisissä asioissa. Huolehtia yhteistyössä yhteiskunnasta ja kaikista ihmisistä.
Mitä enemmän maailma muuttuu; poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen työnjako lisääntyy, sen tärkeämpää on yhteistyö ja yhteensovittaminen. On toki ihan eri asia, jos tarkoitus onkin erottautua ja tehdä eroa meihin ja heihin. Siihen voi kyllä tarvita omia kuppikuntia.
Suomi on osa globaalia maailmaa, jonka ilmiöt ja tapahtumat aiheuttavat epävarmuutta ja pelkoja. Suomen isänmaan pitäminen hyvinvoivana ja arvostettuna maailmankartalla vaati kyllä aivan muita toimia kuin kommunisminvastainen työ. Se on kirveen heittämistä kaivoon ja omien, enkä kyvykkäiden resurssien tuhlausta. Harhaa suoraan sanoen.
Olisi hienoa, jos nykyajassa viljeltäisiin vähemmän käsitteitä kuten fasisti, kansallissosialisti, sekä kommunisti, ellei halua kuvata käsitteiden sisältöä ja asiayhteyttä selkeästi. Näillä käsitteillä, kun on vahva tunteisiin vetoava lataus. Näitähän monet valtiopäämiehet siellä ja täällä nostavat esiin populistisessa tarkoituksessa. Esimerkkejä tästä ovat väittämät Ukrainan natsimyönteisestä valtio-johdosta tai kommunismin muodostamasta uhasta Yhdysvalloissa.
Lyhyesti totean, että marxilainen kommunismi eroa muista poliittisista aatteista siten, että talousrakenteen sanotaan olevan se perusta, joka määrä yhteiskunnan poliittisen ja kulttuurisen kehityksen ensin kohti sosialismia ja lopulta kohti utopistista valtion lakkautusta.
Sellaista ei meillä nyt taida olla näköpiirissä ja voi hyvin kysyä onko edes Kiina lainkaan matkalla kohti kommunismia, koska siellä markkinatalous valtaa alaa ja valtion ote yhteiskunnasta ilmeisesti tiivistyy digitalisaation tukemana.
Markku Koivisto
Vaasa