Pariisissa tapahtui joulukuussa 2015 ihme, joka oli liian hyvä ollakseen totta.
YK:n ilmastosopimuksen kokouksessa sovittiin historiallisen laajasta ilmaston lämpenemistä ehkäisevästä sopimuksesta. Ihme se oli siksi, että sopimuksen sanamuotoilu sai taakseen niin suuren osan maapallon maista.
Tällä hetkellä 147 maata on ratifioinut Pariisin sopimuksen, neuvottelupöydissä oli liki kaksisataa.
Torstaina sopimus otti kuitenkin suuren takapakin, kun maailman saastuttajavaltioista toiseksi suurin, Yhdysvallat, ilmoitti presidenttinsä Donald Trumpin johdolla irtaantuvan sopimuksesta.
Eniten päästöjä aiheuttaa Kiina, joka on ilmoittanut pitävänsä sopimuksesta kiinni.
Samalla diilintekijän taidoillaan viilettävä presidentti ilmoitti neuvottelevansa Yhdysvalloille sellaisen sopimuksen, joka olisi Trumpin mukaan entistä reilumpi amerikkalaisia ja maan yrityksiä kohtaan.
Tämä siitä huolimatta, että Euroopan suuret valtiot Saksa, Italia ja Ranska ilmoittivat lähes välittömästi yhteen ääneen, ettei Pariisin sopimuksen neuvotteluja avata.
Eroilmoituksessaan Trump maalasi Pariisin sopimuksesta kuvan, jonka mukaan se antaisi muille valtioille ja erityisesti heidän yrityksilleen merkittävän kilpailuedun Yhdysvaltoihin nähden. Muualla saataisiin tupruttaa ilma täyteen saastetta, mutta Yhdysvalloissa ei, kuului presidentin väite.
–Pariisin sopimus lamaannuttaa Yhdysvaltojen talouden, ja kiitosta tulisi ulkomaiselta pääomalta ja niiltä maailman aktivisteilta, jotka ovat pitkään halunneet kerätä vaurautta maamme kustannuksella. He eivät pane Yhdysvaltoja etusijalle. Minä laitan, ja teen niin aina, Trump julisti.
Retoriikassa vilisivät dollarit ja menetetyt lukupaikat, joita alleviivattiin vielä presidentille tutulla megatyylillä.
Poliitikot eri puolilla maailmaa reagoivat Trumpin päätökseen odotetusti.
Sitä pidettiin paitsi haitallisena ympäristölle mutta myös Yhdysvaltojen maineelle. Käytännössä se todisti, ettei Trumpin Yhdysvallat halua ottaa vastaavankaltaista johtavaa roolia ympäristön suojelemisessa kuin hänen edeltäjänsä Barack Obaman aikana.
Kotimaassaan Trumpin päätös on jopa ymmärrettävä ja hänen politiikalleen johdonmukainen. Syynä on, että Trump on ottanut fossiilisten polttoaineiden tuottajat siipiensä alle.
–Satun rakastamaan hiilimainareita, Trump heitti puheessaan, kun hän luetteli Pariisin sopimuksen aiheuttamia leikkauksia kotimaiseen tuotantoon.
Itse asiassa Pariisin sopimuksen kanssa jatkaminen olisi ollut Trumpin ajamalle politiikalle kasvojenmenetys. Sopimusero oli hänelle myös merkittävä vaalilupaus.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on kirjoitettu diplomaattisesti. Sen mukaan valtiot sitoutuvat toimiin, jotka pysäyttävät maapallon keskilämpötilan nousun kahteen celsius-asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Sopimuksessa tavoitellaan vielä sitä, että keskimääräinen nousu jäisi 1,5 asteeseen.
Tavoite on vaikeaselkoinen, mutta Pariisin ilmastosopimus käytännössä tavoittelee sitä, että ajan saatossa maapallon energiatuotanto muutetaan vapaaksi erityisesti kivihiilen polttamisesta. Siis sen samaisen hiilen, jota Trumpin rakastamat mainarit louhivat.
Pariisin sopimuksen yksinkertainen tavoite on siis potkia valtion maat kehittämään kestävää ja mahdollisimman taloudellista energiatuotantoa. Tavoite on kunnianhimoinen.
Suomessakin säikähdettiin kesällä 2016 Euroopan komission esitystä, jonka mukaan maassa on leikattava päästöjä vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2015 tasosta. Esitys juontui Pariisin ilmastosopimuksen asettamista vaatimuksista.
–Kyllä se yllätti. Se tuntui isolta, se on kova luku, Suomen ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) kommentoi tuolloin Helsingin Sanomille (20.7.2016).
Kunnianhimoisia tavoitteita on säikähdetty varmasti myös muissa teollistuneissa valtioissa. Päästörajoitukset edellyttävät investointeja tai jopa talouden rakenteen muuttamista.
Ilmastotalkoisiin päätettiin Pariisissa silti ryhtyä. Totuus päästöleikkausten vaatimuksesta saattoi valjeta vasta huuman laskeuduttua, mutta sopimuksesta on valtaosa pitänyt yhä kiinni.
Nyt näyttää siltä, että sopimuksen vaatima totuus oli Trumpille liikaa.
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.
markku.uhari@lannenmedia.f
Markku Uhari