Tango on tunnetta.
Vaikka toteamusta toistellaan tangon kohdalla hyvin vuolaasti, jopa kyllästymiseen saakka, tämän vuoden Tangomarkkinat ovat osoittaneet sen todenpitävyyden.
Tähän mennessä tangoleisölle on tarjoiltu vuolaita tunteina isolla teellä.
Torstaina tuore tangokuningas, Marco Lundberg, ei peitellyt liikutustaan finaalin ratkettua.
Tuomari Esa Niemisen antaessa neljännen kruunun Lundbergille, purskahti laulaja saman tien itkuun.
Tunnekuohusta selvittyään kuningas kohotti katseensa ja osoitti sormella yläilmoihin, kohti edesmennyttä isäänsä.
– Kiitos isä sinne taivaaseen. Tämä on omistettu isälle, Lundberg totesi voitostaan.
Seuraavana aamuna kuninkaan olemus oli tyynempi, mutta samalla sisällä velloi. Joka kerta voitosta tai isästä puhuttaessa silmissä kimmelsi pieni kyyneleen alku.
Isän ja pojan yhteinen unelma oli vihdoin toteutunut. Useasti kisoihin osallistunut Lundberg oli vihdoin tangokuningas, useiden vuosien pettymysten jälkeen.
Siinäpä vasta todellinen, tunteiden kyllästämä tangotarina, joka jää eittämättä historiaan.
Lauantain kuningatarfinaalista on odotettavissa myös tunnepitoista. Mukana on muun muassa lievestuorelainen Jonna Ortju, jonka elämä pysähtyi yksitoista vuotta sitten, hänen nukahdettua rattiin ja murrettua selkärankansa.
Onnettomuuden traagisuutta lisää se, että laulaja oli että kotimatkalla tangokisojen semifinaalista, joista hän oli pudonnut.
Tango on toivoa.
Tangon kaihosta ja melankolisuudesta ja koko viikon kestäneistä sateista huolimatta, tämän vuoden Tangomarkkinat täyttyvät valosta ja toivosta.
Tangoviikon aikana lavalle nousee kaksi menneiden vuosien suurta tangokuningatarta, joiden molempien tie on käynyt enemmän tai vähemmän synkkää kautta.
Arja Koriseva on toipunut rintasyövästä ja esiintyy tangoilla ensimmäisiä kertojaan sen jälkeen.
Miesystävänsä kuolemasta toipuva Saija Varjus astelee lavalle usean vuoden tauon jälkeen. MS-tauti on vienyt osaksi kuningattaren näkö- ja liikuntakyvyn, mutta ääni elää yhä.
Lisäksi Varjuksen kruunaamisesta tulee kuluneeksi tänä vuonna 20 vuotta, joten tunteita tuskin säästellään lavalla.
Tänä(kin) vuonna voisi napista siitä, kuinka pysähtyneessä tilassa käyvät tangofinaalit kaipaisivat rohkeaa kasvojenkohotusta. Tai siitä, kuinka Tangomarkkinoiden olisi otettava harppauksia kohti tätä päivää.
Sen sijaan annan tapahtuman suurten tunnekuohujen käydä ylitseni tulvivan Kyrönjoen lailla, ja nautin siitä tärkeimmästä, eli tangosta.
PASI LAPINKANGAS
pasi.lapinkangas@i-mediat.fi