Tämä on riemun päivä suomalaiselle huippu-urheilulle. Tämä on riemun päivä suomalaiselle vammaisurheilulle.
Urheilutoimittajat tulivat vihdoin ulos kaapeistaan ja uskalsivat äänestää Vuoden urheilijaksi vammaisurheilijan, pyörätuolikelaajan Leo-Pekka "Lepe" Tähden .
Porin Tarmoa edustava 33-vuotias Tähti voitti viime kesänä Riossa 100 metrin ratakelauksen neljänsissä paralympialaisissa peräkkäin. Tähän ei ole ennen pystynyt kukaan muu vammaisurheilija Suomessa. Kulta oli Tähdelle viides paralympialaisissa.
Valinta on tunnustus Tähden sinnikkäälle työlle. Hän on voittanut peräti kaksitoista kultamitalia arvokisoissa ja on Suomen menestyneimpiä yleisurheilijoita kautta aikojen.
Tähti kelasi ensimmäisissä paralympialaisissaan Ateenassa vuonna 2004 komeasti tuplamestariksi, sillä hän taisteli kultaa sekä T54-luokan 100 metrillä että 200 metrillä.
Hienolla työllään 16-vuotiaana kelaamisen tosissaan aloittanut Tähti nostatti vammaisurheilun arvostusta Suomessa. Hän sai myös kutsun Linnan juhliin.
Tähdellä on synnynnäinen paraplygia, ja hän on suorituksillaan ja positiivisella elämänasenteellaan tehnyt lähtemättömän vaikutuksen monen suomalaisen elämään. Hän on antanut muille vammaisille toivoa ja iloa, että hekin voivat urheilla huipulla vammoistaan huolimatta.
Heistä yksi loistava esimerkki on sympaattinen ratakelaaja Amanda Kotaja , jolla on synnynnäinen selkäydinvamma. Se ei ole kuitenkaan haitannut häntä nauttimasta elämästä.
Kotaja, 22, osallistui Suomen vammaisurheilu ja -liikunta VAU:n leikkimielisiin kilpailuihin ensimmäisen kerran 7-vuotiaana. Tuolloin hän muun muassa kelasi pyörätuolilla ja heitti palloa.
Kotaja kertoi minulle kaksi vuotta sitten, että leirillä oli silloin myös esimerkiksi Tähti. Kotajan mukaan Tähti pongasi "pienen duracell-pupun" ja sanoi hänelle, että näyttää hyvältä. Tähti kuitenkin kannusti Kotajaa vielä harjoittelemaan lisää.
Viitisen vuotta myöhemmin Kotaja osallistui VAU:n yleisurheiluleirille Kuortaneella, jossa oli samaan aikaan myös maajoukkueen leiri. Kotajan mukaan hän sai kokeilla eri yleisurheilulajeja, mutta hän oli jo tehnyt lajivalintansa. Nuori nainen halusi kelata, koska Tähden menestys kansainvälisissä kilpailuissa oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
Se kannatti, ja Kotaja voitti Dohan vuoden 2015 MM-kisoissa 200 metrillä kultaa ja 100 metrillä hopeaa sekä sijoittui 400 metrillä kahdeksanneksi.
Vaikka Kotajan tarina on positiivinen esimerkki siitä, mitä iloa Tähti on antanut muille, media on kohdellut Tähteä ajoittain kaltoin. On siitäkin huolimatta, että hän on varmasti tehnyt yhtä kovaa työtä kuin vammattomat urheilijat.
Todellinen farssi koettiin neljä vuotta sitten Urheilugaalan Vuoden urheilija -äänestyksessä. Tähti sai selvästi eniten ykkössijoja urheilutoimittajien äänestyksessä, mutta Tähden edelle lopputuloksissa kiilasivat purjelautailija Tuuli Petäjä-Sirén ja keihäänheittäjä Antti Ruuskanen .
Tähti olisi pitänyt jo tuolloin ehdottomasti valita Vuoden urheilijaksi. Hän oli voittanut Lontoon paralympialaisissa kultaa, EM-kultaa ja EM-hopeaa sekä kelannut T54-luokan 100 metrillä maailmanennätyksen. Petäjä-Sirén sai silloin puolestaan olympiahopeaa ja EM-pronssia ja Ruuskanen olympiapronssia.
Tuolloin kaapeissa lymysi paljon toimittajia, jotka eivät arvostaneet vammaisurheilua lainkaan, eivätkä äänestäneet Tähteä. Onneksi ainakin osa heistä tuli nyt 2010-luvulle, ja tapahtui sunnanmuutos. Siitä ei voi olla kuin iloinen.
Tämä antaa iloa Tähden lisäksi monille muille, mutta ennen kaikkea Tähdelle. Hän haluaa vielä jatkaa uraansa huipulla. Ratakelauksen lisäksi hän panostaa pyörätuolikoripalloon, jota hän lähti Lontoon jälkeen pelaamaan Espanjaan Amivelin puoliammattilaisjoukkueeseen.
Tähti kertoi minulle kaksi vuotta sitten, että hän haluaa pelata huipulla kelkkajääkiekkoakin vielä joskus tulevaisuudessa – sitten, kun aikaa riittää ja on sopiva hetki.
Mutta nyt on aika juhlia. On aika juhlia Tähden ja tasa-arvoisen urheilujournalismin voittoa. Uskoni tasa-arvoiseen urheilujournalismiin on palautunut, eikä minun tarvitse muuttaa Ruotsiin.
JARNO RANTA