"On aika mahdotonta päästä metroasemalta (katutasossa) olevalle bussipysäkille", ystäväni huokaa, kun kysyn häneltä Budapestin itäisen rautatieaseman tilanteesta.
Pakolaisperheitä on joka paikassa. Me näemme heistä vilauksia, unkarilaisille he ovat nyt osa arkea. Köyhiä ja kodittomia Unkarilla on alikuluissa ja kaduilla omasta takaakin. Viimeksi kesällä juttelin naisen kanssa, joka totesi, ettei hänellä ole joka päivä rahaa lapsensa ruokaan. Joskus olen vienyt puhelinkopissa asuvalle naiselle vanhoja vaatteitani.
Unkarissa pidetään perinteisesti huolta toisista. Osa unkarilaisista onkin yrittänyt auttaa pakolaisia. Eräs nuori nainen oli vienyt vanhoja leluja syyrialaislapsille. Hyvä tarkoitus oli kuitenkin johtanut mielipahaan. Hän ei tullut ajatelleeksi, että myös ne sata muuta lasta ympärillä olisivat halunneet oman osansa.
Eräs unkarilaisperhe oli ottanut syyrialaisperheen kotiinsa syömään, peseytymään ja nukkumaan edes yhden yön sisätiloissa. Sen jälkeen he olivat vieneet heidät pakolaisleirille. Pakolaisperhe oli myynyt kaiken omaisuutensa paetakseen sotaa. Viimeinen omaisuus oli perheen äidin vihkisormus. Sitä he olivat tarjonneet unkarilaisperheelle kiitokseksi avusta.
Toisessa ääripäässä ovat esimerkiksi taksikuskit, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen (kyllä, osa pakolaisista asuu hotellissa ja matkustavat sinne taksilla - tai yrittävät päästä länteen autolla). Unkarilainen televisiokanava testasi piilokameralla, mihin hintaan irakilaistaustaiselle miehelle tarjotaan kyytiä. Kyyti kaupungin sisällä maksoi kaksi kertaa sen verran kuin matka kaupungin laidalla olevalta lentokentältä keskustaan. Rajalle olisi päässyt 300 eurolla, Itävallan Wieniin (jonne on parin tunnin ajomatka) matka olisi maksanut 1000 euroa! Taksiautoilijan nettokuukausipalkka lienee siinä 650-750 euron välistä, joten mukava pimeä lisä se toki olisi ollut perheen tilipussiin.
Tilannetta ei helpota poliisin ja rautatieyhtiön mielivaltaiset päätökset ja huono tiedottaminen. Kukaan ei osaa ennakoida, koska ihmisiä päästetään juniin, koska asema suljetaan. Kaikki lähdöt Itävaltaan ja Saksaan on toistaiseksi peruttu. Siksi pakolaiset sulloutuvat juniin, joiden päätepysäkiksi on nimetty Sopron, josta Itävallan rajalle on vajaa 80 kilometriä. Junat on kuitenkin pysäytetty 40 km päässä Bicskessä, jossa on pakolaisleiri. Osa pakolaisista ei ole suostunut tulemaan junasta pihalle, osa on aloittanut nälkälakon.
Monelta pakolaiselta jäi ostettu junalippu käyttämättä yllättävien peruutusten takia. Esimerkiksi lippu Müncheniin maksaa 120 euroa. Jo ostetut, käyttämättä jääneet junaliput kyllä korvataan - 40 euroon saakka. Toki ennen sitä vähennetään 20 % käsittelykulut.
Ratkaisua tähän kriisiin tuskin saadaan niin kauan kuin pääministeri Viktor Orbán ja Saksa taistelevat siitä, kuka on oikeassa, kuka väärässä. Siihen saakka pakolaiset ovat avustusjärjestöjen, pakolaisleirien ja hyväsydämisten paikallisten armoilla.
ANNIKA KOSKELA