Katja Lahti, kolumnikuva

Lauantaina toteutin yli 20 vuotta muhineen haaveeni. Astuin tatuointiliikkeeseen tatuoitavaksi. Tätä askelta edelsi kolme peruutettua aikaa eri tatuoijille ja lukemattomia melkein tehtyjä ajanvarauksia.

En ole pelännyt kipua enkä ihmisten reaktioita. Mielessäni on kummitellut ainoastaan rakkaan äitini vastenmielisyys tatuointeja kohtaan. Kummasti tuo 45-vuotiaan nahkani alla asuva pikkutyttö herää aina henkiin, kun yritän tehdä jotain, mistä äitini ei todennäköisesti pidä.