Eletään joulukuun alkupäiviä ja vuotta 2003. Marraskuu jääkiekon Mestiksessä on ollut Vaasan Sportille musta, tappio tappion perään. Päävalmentaja Kenneth Westerbackilla on lisäksi terveysongelmia.
Sport tekee sen tavallisen: vaihtaa päävalmentajaa.
Urheilutoimituksessa valmentajanvaihto tarkoittaa lisätyötä normaaliin rutiiniin, tietysti.
Väliaikainen valmentaja ei kuitenkaan ole yllätys, ja hänet saadaan helposti haastatteluun. Kuvan päätämme hakea Sportin illan harjoituksista, jonne ainoa vuorossa oleva urheilutoimittaja ei kuitenkaan muilta työtehtäviltään ehdi. Kuvaaja lähtee yksin matkaan ohjeistuksen kera.
Puolisen tuntia kuvaajan lähdöstä urheilutoimittaja saa puhelun. Siellä on hädissään oleva kuvaaja, joka epäilee toimittajan erehtyneen.
– Ei täällä kuule mitään valmentajaa ole, kuvaaja raportoi.
Toimittaja on ihmeissään. Ihan varmasti Mikko Manner on hallissa, justiinsa on asia tarkistettu ja haastattelusta sovittu. Manner on näissä asioissa kyllä luotettava ja täsmällinen.
– No, ei täällä ole kuin joku pipopäinen teini istumassa kaukalon laidalla pilli suussa, kuvaaja penää.
Toimittaja helpottuu. Onhan se "Mamba" siellä!
Manner oli tuolloin vain 28-vuotias, ja peliura Mestiksessä oli päättynyt edellisenä keväänä.
Yksi asia yhdistää valmentaja Mannerin haastattelut joulukuussa 2003 ja sunnuntaina 27.4. vuonna 2014: pulppuamalla tuleva puhe jääkiekon ihanuudesta, peliteorioista, peluuttamisesta, mistä tahansa jääkiekkoon liittyvästä.
Tuli on pysynyt elossa. Vielä joskus se roihahtaa isoihin liekkeihin – päävalmentajana, pääsarjatasolla.
Kaiken ylläolevan kirjoitin kolme vuotta sitten, huhtikuun lopussa 2014. Manner oli silloin Kärppien apuvalmentaja ja saavuttanut ensimmäisen Suomen mestaruutensa apuvalmentajana ja ylipäätään urallaan. Hän oli myös ensimmäinen vaasalainen kiekkokasvatti, joka saavutti jääkiekon liigamestaruuden valmentajana.
Tänään tiistaina "pipoteinistä" tuli Kärppien päävalmentaja, kun Kai Suikkanen vapautettiin tehtävistään.
MINNA KALLASVUO