Kun maajoukkue saa uuden päävalmentajan, ensimmäiset pelaajavalinnat voivat joskus tuottaa yllätyksiä. Kaikilla on omat mieltymyksensä.
Leijonien syksyn World Cup -joukkue sai perjantaina loppusilauksensa, kun uusi maajoukkuevalmentaja Lauri Marjamäki julkaisi viimeiset seitsemän veljestä: Kutsun saivat Mikko Koskinen, Jyrki Jokipakka, Sami Lepistö, Ville Pokka, Sebastian Aho, Erik Haula ja Patrik Laine.
Valinnoissa voi nähdä rohkeutta. Pakiston runko koostuu 1994-syntyneistä nuorukaisista. Hyökkäyksessä valintaseulan läpäisivät siis myös teinitähdet Aho ja Laine.
Yllätyksellisyyttä valinnoissa ei sen sijaan ole.
Puolustuksessa Suomella ei hirveästi valinnanvaraa ole. Hienon kauden pelannutta Leijonien pitkäaikaista luottopakki Lepistöä ja NHL:ssä tietään puolustavana puolustajana raivannutta Jokipakkaa oli oikeastaan mahdoton ohittaa.
Olisiko viimeinen paikka kuulunut Pokalle vai esimerkiksi Juuso Hietaselle tai Petter Lindbohmille? Täysin makuasia, joka ei hetkauta kokonaisuutta.
Koskinen pelasi itsensä maalivahtikolmikkoon MM-kisojen loistavilla peleillään. World Cupissa Koskinen saa kuitenkin olla kannustajana kolmosvahdin roolissa.
Hyökkäyksessä Haula pääsi keväällä NHL:ssä kunnolla irti. Hän oli suomalaispelaajien parhaimmistoa. Jos Minnesota olisi vaihtanut valmentajaa aiemmin, todennäköisesti Haula olisi lunastanut paikkansa jo World Cup -valintojen ensimmäisessä aallossa.
Poikkeuslahjakkuudet Aho ja Laine ovat joukkueen ainoat pelaajat, joilla ei ole kokemusta Pohjois-Amerikasta. He löivät kuitenkin niin kevään liigapeleissä kuin MM-kisoissakin pöytään sellaiset näytöt, ettei heitä voinut syrjäyttää.
Todennäköisesti nuorukaiset ehtivät kesän aikana ottaa vielä askeleen eteenpäin. He eivät ole pelaajia, jotka tarvitsisivat sopeutumisaikaa pieneen kaukaloon.
HARRI LAIHO