Netissä roikkuminen surkastuttaa aivot. Kännykällä näpertely vie aikaa aakkosten opettelulta. Blogikirjoitusten lukeminen ei kehitä aivoja.
Nämä ja sadat muut ennakkoluulot elävät ihmisten mielissä, kun lasten lukutaito nousee keskusteluun.
Väärin.
Seinäjoen kirjastotoimenjohtajan Mervi Heikkilän mielestä huolestua kannattaa vasta, jos lapsi ei pääse kehittämään lukutaitojaan missään muodossa. Pelit, blogit ja nettifoorumit voivat kaunokirjallisuuden tavoin auttaa lapsen kielen kehitystä. Lastenkirjallisuus on kuitenkin edelleen helppo ja hauska tapa tutustua kirjoitettuun kieleen.
Lukutaidoiltaan heikon lapsen on vaikea innostua lukemisesta missään muodossa. Ilman harjoittelua ja onnistumisen kokemuksia lukeminen voi tuntua epämukavalta, jolloin on helppo suistua välttelyn kierteeseen. Luku- ja kirjoitustaidon varaan rakentunut informaatioyhteiskunta ei säästele näitä lapsia, sillä koulutaipaleen edetessä luku- ja kirjoitustaitovaatimukset vain kasvavat.
Pisa-tutkimusten perusteella erityisesti lukutaidoiltaan heikoimpien suomalaislasten suoriutuminen lukutehtävistä heikkenee edelleen. Samaan aikaan osa lapsista lukee enemmän kuin koskaan ja pärjää mallikkaasti tutkimuksissa. Tähän kasvavaan epätasa-arvoisuuteen kirjastot ja koulut pyrkivät puuttumaan. Tänä vuonna Seinäjoella käynnistynyt Kirjaralli-kampanja on jo onnistunut auttamaan lukivaikeuksista kärsiviä lapsia, mutta työ ei suinkaan lopu tähän.
Vanhemmat tuomitsevat helposti lasten sähköisen ajanvietteen turhaksi. Mitä jos sen sijaan he tutustuisivatkin lasten median käyttöön tarkemmin? Jos pelit ja vempaimet todella näyttävät hidastavan lukutaidon kehitystä, lukuharrastusta on syytäkin kannustaa. Tärkeintä on kuitenkin löytää se oppimisen tapa, jonka lapsi kokee mieluisimmaksi.
KATJA PAJULA