Minä ja moni muu on kiinnittänyt Vaasan kulttuuririennoissa huomiota aasialaiseen nuoreen mieheen, joka istuu aina eturivissä. Olen nähnyt hänet lukuisissa konserteissa ja teatteriesityksissä.
Tästähän pitää ottaa selvää. Lähestyn miestä nopeasti konsertin jälkeen ja saan sähköpostiosoitteen. Lähetän Kim Jae Hongille englanniksi sähköpostia esittääkseni asian ja tiedustellakseni aikatauluja.
Vastaus tulee liki täydellisellä suomen kielellä: "Olen Tampereella musiikin merkeissä, kun Tampere Filharmonia tekee konsertin. Sunnuntaina olen tuttuun tapaan menossa Vaasan kaupunginorkesterin konserttiin. Ota yhteyttä!"
Ohhoh!
Tavatessamme kysyn, että millä kielellä haastatellaan: englanniksi, ruotsiksi vai suomeksi. Päädymme lopulta suomeen, sillä Kim haluaa harjoitusta siinä.
Sijamuodot sujuvat melkein pelottavan hyvin. Joskus Kim hakee sanoja, mutta kaikki tulee ymmärretyksi. Vain pari kertaa pitää turvautua englantiin.
Haastattelun aikana kuulen monta mielenkiintoista asiaa. Tuli taas mieleen, että miten monenlaisia tarinoita kotikaupunkimme kantaakaan.
Keskustelu Kim Jae Hongin kanssa tuo myös ajateltavaa. Suomessa asenneilmasto kovenee ja kulttuurin julkinen tuki on syynissä.
Klassinen musiikki on kovassa huudossa Aasiassa, mutta siellä se ei saa julkista tukea, vaan toimii kaupallisin perustein. Vaikka väkeä ja tarjontaa Aasiassa riittää, lippujen hinnat ovat todella kalliita. Vain hyvätuloisilla on varaa mennä konserttiin, eikä varsinkaan eläkeläisillä tai opiskelijoilla.
– Kun tulin Suomeen, tämä oli paratiisi! Korkeatasoiseen konserttiin pääsee 20 eurolla, Kim Jae Hong hehkuttaa.
LAURA KROHN