Avioliittoa on viime vuosina vatvottu jo lähes jokaisessa merkittävässä päätöksentekoelimessä.
Suomen evankelisluterilaisen kirkon johto sai tiistaina eteensä selvitystyön, joka voisi vihdoin antaa kirkolle vauhtia.
Kirkkososiologian emeritaprofessori Eila Helander esittää piispainkokouksen tilaamassa selvityksessä, että kirkossa olisi avioliittokeskustelussa mahdollisuus kompromissiin.
Kompromissiesityksen mukaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon avioliittokäsitys ei muuttuisi. Sen rinnalle hyväksyttäisiin kuitenkin vaihtoehtoinen malli, joka sallisi papeille omantunnonvapauden samaa sukupuolta olevien parien vihkimisessä. Vaihtoehtoiselle mallille olisi esityksen mukaan myös teologiset perusteet.
Suomen evankelisluterilainen kirkko ei aikanaan katsonut aiheelliseksi muuttaa kirkon avioliittokäsitystään, kun Suomessa astui maaliskuussa voimaan sukupuolineutraali avioliittolaki.
Siitä lähtien avioliittokeskustelu on kirkossa kuumentunut, jopa tulehtunut, minkä myös Helander totesi selvitystyönsä julkistustilaisuudessa.
Samaa sukupuolta olevien parien avioliitolle suopeasti suhtautuva arkkipiispa Kari Mäkinen toivoisi, että kirkossa olisi tilaa molemmille katsantokannoille. Hän tuntuu haluavan päästä asiassa eteenpäin.
–Onko tämä sellainen kysymys niin iso, etteikö siitä voi olla kirkossa myöskin erilaisia kantoja? Kuinka suuri painoarvo sukupuolelle asetetaan? Mäkinen pohtii ääneen Lännen Medialle.
Kirkon johdossa – kuten sen jäsenistössä – on ymmärrystä sateenkaariliitoille. Helanderin selvityksen mukaan kirkon jäsenistä lievä enemmistö suhtautuu myönteisesti sille, että avioliitto koskisi muitakin kuin miesten ja naisten välisiä liittoja.
Tämänhetkinen piispojen linja on toistettu elokuussa 2016 julkaistussa selonteossa. Tuolloin vielä piispat katsoivat yli 10-sivuisen perustelun päätteeksi, ettei nykytilaa ole tarpeen muuttaa. Vaikka selonteossa korostettiin sateenkaariparien ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisarvoa, ei päätös kuitenkaan tuntunut miellyttävän.
Liberaalissa nyky-yhteiskunnassa lähimmäisenrakkautta saarnaava kirkko vaikuttaa ulospäin avioliittopäätöksen vuoksi muulta kuin se laupeutta korostavissa puheissa haluaisi olla.
Kirkon jäsenistölle avioliitto on niin tärkeä, että Helanderin selvityksessä tyrmätään ajatus, että kirkon kannattaisi luopua vihkioikeudesta kokonaan. Se oli nimittäin yksi selvityksen tehtävänannosta.
Avioliitosta on tehty pohdintoja, selvityksiä ja selontekoja kirkon sisällä jo vuosikaudet. Sitä on käsitelty piispainkokouksen lisäksi myös ainakin Kirkkohallituksessa, ja parhaillaan myös kirkolliskokouksessa on jatkokäsittelyssä edustaja-aloite kirkollisen vihkimiskäsityksen laajentamisesta.
Ruotsissa kirkollinen vihkiminen on kaikille pareille mahdollinen, ja Helanderin esittämä malli olisi lähellä samaa käytäntöä, joka on voimassa Norjassa.
Arkkipiispa totesi tiedotustilaisuudessa, että keskustelun määrä todistaa, kuinka merkittävänä kirkossa avioliittoa pidetään. Pelkkä keskustelu ei kuitenkaan voi jatkua loputtomiin.
Helanderin laatima perusteellinen selvitys voisi vihdoin tönäistä kuurian keskinäistä oppikiistelyä eteenpäin. Potkua voi tulla jo siitä, että raportti on ulkopuolisen laatima.
Loputtomien selvitysten ohella pitäisi kuitenkin löytyä rohkeutta tehdä päätöksiä.
Markku Uhari