Muistellessani suuren suoalueen erämaata nousee hajumuististani mieleen juuri ammutun haulipatruunan tuoksu. Elettiin 1970-lukua ja rämmimme eräkaverin kanssa tekojärven perukoilla sorsien perässä munaskut märkänä. Nuorilla miehenaluilla oli intoa, mutta ei taitoa.

Puuskutimme väsymyksestä, kun päivän ainoa telkkä vihtoi siivillään vimmatusti Jurvan suunnasta kohti Laihian loputonta suoerämaata. Ohilaukauksista jäi voimakkaana mieleen suorituksen haju – hien ja ruudin cocktail, josta tuli äijä olo.