Kirjahyllyn syövereistä löytyy A5-kokoinen ruutuvihko. Sen kansilehteen on kirjoitettu puuväreillä: Kirjoja.
Vihkon sisältö hätkähdyttää. Pikku-Mikko on listannut kaikki kirjat, jotka hän luki 11-vuotiaana.
Kirjat ovat lukemisjärjestyksessä. Numero 1. Erich Kästner: Pojat salapoliiseina. Se saa kolme tähteä. Viisi tähteä on maksimi.
Lista jatkuu sivukaupalla ja päättyy numeroon 129. Satakaksikymmentäyhdeksän!
Seuraavana vuonna lukutoukka ahmii 117 kirjaa. Tämä urakka päättyy Alistair MacLeanin sotaklassikkoon Saattue Murmanskiin, joka saa tietysti viisi tähteä.
Eikä tässä vielä kaikki. Hyllystä löytyy toinen, pienempi ruutuvihko. Siellä on viitisenkymmentä kirjamainintaa lisää, ja niissä on bonuksena mukana lyhyt luonnehdinta kirjan sisällöstä.
Esimerkiksi Robinson Crusoe on "melko uskomaton seikkailu". Susikoira Roi puolestaan on "aika hyvä, mutta Roi on vähän liian viisas".
Melkein kaikki Agatha Christien dekkarit saavat viisi tähteä. Neiti Marplen viimeinen juttu on "kerrassaan selkäpiitä karmiva". Tuijottava katse jää neljään tähteen, sillä se "ei ole niin hyvä kuin nimestä voisi päätellä".
Ylitse muiden on Christien luoma viiksekäs herrasmiesetsivä Hercule Poirot. Kuolema Niilillä on niin jännittävä kirja, että arvostelija ei enää keksi uusia ylisanoja. Vihkoon piirtyy viisi tähteä ja perään toteamus:
— Poirot on paras. Piste.
Näiden kaikkien kirjojen lukemiseen jäi kummasti aikaa, vaikka päivät ja illat kuluivat myös pelatessa koripalloa, pesäpalloa, jalkapalloa, jääkiekkoa, tennistä, Afrikan tähteä, Monopolia, Uutta finanssia, Labyrinttiä, Dominoa, Kimbleä, Mastermindia, shakkia, Stiga-jääkiekkoa, tammea, kiinanshakkia, Yatzya sekä Unoa ja muita korttipelejä.
Ja päiviä vietettiin tietysti myös lueskellen Aku Ankan taskukirjoja, Nakkea, Asterixia, Mustanaamiota, Korkeajännitystä, Busteria, Tex Willeriä, Jippoa, Hopeanuolta ja Lucky Lukea.
Ai niin, ja kouluakin käytiin ja läksyt tuli hoidettua.
Silloin ei ollut pädiä, instaa, snäppiä, pleikkaa, WhatsAppia, Youtubea, Facebookia, Netflixiä eikä Pokemoneja.
Ja nyt tulee se tuhannen taalan kysymys.
Jos pikku-Mikolla olisi ollut käytössään nuo edellämainitut nykypäivän ajanvietteet, olisiko hän lukenut vuodessa yli sata kirjaa?
Valitettavasti ei olisi.
Hän ei saisi koskaan tietää, kuka murhasi Linnet Doylen laivamatkalla Niilillä ja miten Hercule Poirot rikoksen selvitti.
MIKKO KALLIONPÄÄ
Lähde: Muistiinpanovihko. Mikko Kallionpää 5B Ristinummen ala-aste 1981.