Miia Tervo, Anna Paavilainen, Hanna Bergholm ja Jukka-Pekka Valkeapää ovat kunnianhimoisen suomalaisen elokuvan palkittuja tekijöitä. Ohjaajia yhdistää tuotantoyhtiö Komeetta, jolle he ovat tehneet tai tekemässä pitkää elokuvaa.
Elokuvatuottajien Kaisla Viitalan ja Daniel Kuitusen vuonna 2013 perustaman firman seuraava elokuva on Auroralla (2019) läpimurtonsa tehneen Tervon Ohjus. Kuvaukset alkavat Lapissa ja Virossa keväällä.
– Aika naiivia varmaan, että pyritään vain tekemään hyviä leffoja, Kuitunen sanoo ja naurahtaa.
– Talouden pitää tietenkin pysyä pystyssä. Tässä sitä vielä ollaan.
Ohjaajien listaan liittyy nyt myös Aleksi Salmenperä. Kuitunen paljastaa hänen valmistelevan Komeetalle elokuvaa Matias Riikosen Finlandia-ehdokasromaanista Matara. Ei ole vaikea keksiä, miksi Komeetta vetää ohjaajia puoleensa. Jo kolmen pitkän elokuvan jälkeen sillä on näyttöä kansainvälisyydestä. Toinen syy on henkilökohtainen.
– Olemme ohjaajavetoinen yhtiö. Kaikki nämä ohjaajat ovat teoksillaan inspiroineet minua ja Danielia, Viitala sanoo.
Yhtiön ensimmäisestä pitkästä elokuvasta, Zaida Bergrothin Marian paratiisista (2019), alkaen ohjaajat ovat olleet yhteydessä Kuituseen ja Viitalaan. Heillä on yksinkertaisesti hyvä maine. Toisin kuin tuotantoalalla monet muut, Komeetta ei ole buumin aallonharjalla lähtenyt tekemään sarjoja.
– Ollaan päästy elokuvanteossa vauhtiin, Kuitunen summaa.
– Jos tarjolle tulisi todella hyvä televisiosarjahanke, miksi ei. Mutta nyt keskitymme elokuvaan.
Kansainvälisyys etenee
Tällä hetkellä Komeetalta on elokuvateattereissa kaksi elokuvaa, Paavilaisen ohjaama Kikka! ja Valkeapään Hetki lyö. Syksy on ollut elokuvateattereille hankala. Nuorempi yleisö ei oikein liiku. Kikka! on kuitenkin saanut jo noin 70 000 katsojaa, mikä on tässä markkinassa hyvä saavutus. Ohjukselle myönnettiin joulukuussa Eurimages-tuki. Tätä Euroopan komission myöntämää tuotantotukea on saatu viime vuosina harvoin Suomeen. Se nostaa tuotantoresursseja merkittävästi.
– Meidän vastaliikkeemme elokuva-alan vaikeuksiin on kova laatu: tähdätään saman tien ulkomaille, Kuitunen sanoo.
Komeetan viimeisimpiä kiinnityksiä on Hanna Bergholm. Pahanhautojalla maailmanmaineeseen nousseen ohjaajan seuraava kauhuelokuva Yön lapsi on englanninkielinen. Samoin Valkeapää valmistelee englanninkielistä elokuvaa.
Maine kulki edellä
Komeetan ensimmäiset tuotannot olivat Marjo Viitalan ja Teemu Niukkasen lyhytelokuvat. Huomiota tuli oitis: Niukkasen Saatanan kanit valittiin 2017 Sundancen elokuvajuhlille. Ennen kaikkea Komeetan olemassaolo on Marian paratiisin ansiota, tuottajat sanovat.
– Maria Åkerblomin tarina oli tullut tutuksi jo lapsena. Koin, että se on elokuvallinen, Viitala kuvailee.
– Olennaista on kertoa tarinoita, jotka itse kokee kiinnostaviksi.
Elokuvatuottajan tehtävä on löytää tarinalle oikeat tekijät. Tuottajat näkivät Bergrothin aiemmissa teoksissa sopivaa herkkyyttä ja tunnelmia.
– Soitimme Bergrothille, joka ei ollut meistä kuullutkaan, Viitala kertoo.
Elokuva saatiin käyntiin suomalais-virolaisena yhteistuotantona. Siitä tuli monen Viitalan hanke: Kaislan sisarista Anna oli laatinut käsikirjoituksen ja Pihla näytteli Åkerblomia.
– Kun kahdeksankymppisenä katsoo elettyä elämää taaksepäin, sehän on meille sitä, mitä elokuvia teimme ja miten meni ihmisten kanssa, Kuitunen sanoo.
– Mutta jos haluaa ainoastaan paljon mammonaa, suosittelen jotain muuta alaa kuin elokuvaa.
Tuottajapariskunta ei halua ohjata
Kaisla Viitala on opiskellut elokuvatuottajaksi Aalto-yliopistossa. Daniel Kuitusella taas oli jo ennen Komeettaa ura apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä. Siviilissä Viitala ja Kuitunen ovat aviopari. Heidän havaintojensa mukaan Suomessa ei ole vuosikymmeniin toiminut toista tuottajapariskuntaa.
– On varmasti hyvä asia, että meistä kumpikaan ei ole halunnut itse lähteä ohjaamaan, Viitala sanoo.
Silloin he eivät haksahda puuttumaan sisältöön enempää kuin on tarpeen.
– Emme valitse juttuja sillä ajatuksella, mitä itse haluamme taiteellisesti tehdä. Varsinaiset luovat ratkaisut pitää jättää muille, me teemme tuotannollisia ratkaisuja.
Kuitusen mukaan halu tehdä hyviä elokuvia ei ole bisnesstrategia.
– On vain se oma sisäinen suuntima, minne haluaa elokuvilla mennä, Kuitunen pohtii.