Pitkän televisiottoman kauden jälkeen uskaltauduin katsomaan elokuvan ja se kannatti, itkin kuin Niagaran putous. 6-vuotiaana polion sairastuneen miehen kohtalo, yksinäisen ihmisen toiveet ja pelot kuvattiin tavattoman kauniisti ja rehellisen suorasti. Elokuva oli nimeltään The Sessions, ja se aiheutti unettoman yön ja ajatusten vyöryn.

Päähenkilö koki syvää yksinäisyyttä, vaikka hänen ympärillään oli aina ihminen, avustaja tai useita.