Suomessa on juuri juhlittu 100-vuotiasta itsenäisyyden taivalta. Sen teema ”Yhdessä” osui erittäin tärkeään saumaan, sillä elämme maassamme enemmän erillisyyden kuin yhtenäisyyden aikakautta.
Sekä köyhyys että rikkaus ovat lisääntyneet. Työttömyys on kasvanut. Perheiden rikkinäisyys on yleistä monista eri syistä. Ideologisia ristiriitoja syntyy lisää koko ajan: avioliitto- ja alkoholilaki, maahanmuuttokysymykset, ruotsin kielen asema ja monia muita. Puolueiden riveissäkin on hajaannusta.
Mitä ihmettä se ”yhdessä” voisi olla? Se voisi olla toisen hyväksymistä ja huomioimista riiippumatta hänen asemastaan tai mielipiteistään. Se voisi olla keskustelua erilaisista näkökulmista ja niistä oppimista. Se voisi olla turhan luokittelun välttämistä.
Muistelen vasta edesmennyttä kummisetääni. Hän edusti puoluekentällä täysin eri kantoja kuin minä, mutta kannusti eteenpäin politiikassa. Muistan, kun eduskuntavaaleissa muutama vuosi sitten hän luki kiertueaikataulustani, milloin olen hänen kotipaikkakunnallaan. Siellä hän oli jo saapuessamme vastassa ja juoksi halaamaan luvaten äänestää minua. Sille nauroimme molemmat, niin hassua se oli.
Pidän välttämättömänä, että kaupunginvaltuustossa jokainen ryhmä pystyy toimimaan yhdessä kaupungin parhaaksi. Ideologiset erot eivät saa estää yhteisten intressien näkemistä. Kaikkihan me tahdomme, että kotikuntamme asukkaat voivat hyvin, ettei kukaan syrjäytyisi ja että meillä olisi toimivat palvelut. Usein parhaimpaan ratkaisuun tarvitaan useita näkökulmia ja niitä yhdistellen saadaan paras tulos. Seinäjoella olemmekin saaneet luotua aika hyvän Seinäjoki-puolueen.
Kun vielä saisimme hajanaiseen, riitaisaan maakuntaamme Etelä-Pohjanmaa-puolueen! Siinäpä olisi piakkoin valittavalle maakuntavaltuustolle oiva tavoite.
Istuva presidenttimme sanoi osuvasti: ”Pitäisi pyrkiä ennemminkin ymmärtämään kuin tahallaan väärin ymmärtämään toisiamme”. Olisiko meillä aikaa hetkisen vielä kohdata se toinen ihminen ja kuunnella, mikä hänen näkökulmansa on ja yrittää ymmärtää sitä? Siitäkin huolimatta, että emme ole samaa mieltä hänen kanssaan.
Itse lupaan yrittää kuunnella ja ymmärtää. En ehkä silti aina ymmärrä, mutta ei minuakaan ihan aina ymmärretä. Haittaako se? Kerran totesimme erään valtuustokaverini kanssa käsiteltävänä olevasta asiasta, että nyt me kaksi emme kyllä ymmärrä toisiamme, lähdetäänpä tästä kahville. Yhdessä.
Kati Nummensalo
Kaupunginvaltuutettu (kd.)
Seinäjoki