Minua on viime päivät vaivannut kysymys: Millä tavalla me olemme kosketuksissa omiin ydintarpeisiimme?
Ainakin lapsuudessa – mutta myös aikuisina – tarvitsemme turvallisuutta ja oloa, että maailma ei muserru ympäriltämme. Tarvitsemme tuntua, että läheisissä ihmissuhteissa voimme olla turvallisin mielin, olla vuorovaikutuksessa, joka on antoisaa puolin ja toisin.
Oliko sinulla turvaa lapsena? Ottiko joku syliin, kun kaaduit polvesi hajalle? Lohduttiko joku pettymyksen hetkellä? Lyötiinkö sinua? Jätettiin yksin selviämään suurien lapsentunteiden keskelle?
Onko sinulla turvallinen olo nyt?
Jokainen aikuinen haluaa olla itsenäinen, kyvykäs, kokea oman minuutensa olevan riittävän vahva ja taipuisa, jotta voi tulla toimeen elämän monissa - vaativissakin -...