Arto Takalampi, kolumnikuva
Viime keskiviikko ja sen tunnelma olivat jotenkin uhkaavia ja koskettavia, vaikka oli kaunis, tuulinen pakkaspäivä ja elämä soljui auringossa mukavasti eteenpäin.
Se oli kuitenkin tyyntä myrskyn edellä. Jossain kaukana oli vyörymässä kohti ja pian päälle kuin jokin tuntematon uhka Sir Elwoodin Hiljaisten Värien Viimeisellä rannalla -tunnelmissa:
Isä seisoo rannalla, ja ase kourassa myrskyä odottaa/ Äiti painaa pikkusiskon syliin, kun taivas oudosti iltaisin punertaa…
Ne puhuu jostain pilvestä joka matkalla on vielä tänne päin.