Tässä sitä taas ollaan. Kolumnin deadline paukkuu aamukymmeneltä ja enemmän säännöksi kuin poikkeukseksi muodostunut tapa istahtaa koneen äärelle vasta edeltävän yön pikkutunteina. Toki kohta kaksivuotiaan ja eskari-ikäisen tyttären hereillä ollessa keskittymistä vaativa kirjoitustyö on hiukan haasteellista.

Toki myös päättämättömyyden sietämätön keveys kolumnin aiheesta aivan loppusuoralle saakka varmistaa sen, että kolumnia ei kirjoiteta kivasti kappale silloin ja toinen tällöin.