Vaasan mollivoittoiseksi kääntynyt väestökehitys on eriskummallinen ilmiö.
Vaasan seutu on jo vuosia kuulunut Suomen aivan terävimpään kärkeen aluekehityksessä. Seutu lukeutuu niihin harvinaisiin alueisiin, joissa on työpaikkoja riittänyt läpi vaikeiden taantumavuosien.
Sijainti meren rannalla, kansainvälinen energia-ala, kulttuuri- ja urheiluelämykset yhdistettynä monipuolisiin koulutusmahdollisuuksiin tarjoavat kaiken arkijärjen mukaan yhdistelmän, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen.
Myös asenne on kohdallaan. Kokoomusministereiden mukana vastikään Vaasassa vieraillut helsinkiläistoimittaja kertoi minulle kokeneensa Vaasassa ahaa-elämyksen. Täällä ei kärtetä rahaa valtiolta. Seutu tulee toimeen omillaan, kuten pohjalaisten kuuluukin.
Se on viesti, jota kelpaa vahvistaa. Kaiken tämän luulisi kiinnostavan Suomessa ja myös rajojen ulkopuolella.
Totta on silti se, että Vaasassa asui elokuussa yli 500 ihmistä vähemmän kuin viime vuonna. Minua ja lehteämme on moitittu jopa ilonpilaajaksi, kun kiinnitämme huomiota ikäviin lukuihin.
Tilanne on sen verran outo ja vakava, että pyrimme perkaamaan väestökysymyksen perin pohjin. Journalismin tarkoituksena on pyrkiä päästä niin lähelle totuutta kuin se suinkin on mahdollista. Kun diagnoosi saadaan selville, hoito on helpompaa.
Pienemmistä pohjalaiskunnista nähdään, kuinka väestökato on itseään ruokkiva kierre. Työvoimapula johtaa pahimmillaan siihen, että tehtaat ja konttorit perustetaan jonnekin muualle. Silloin verorahat jäävät saamatta ja palvelut heikkenevät.
Tällaiseen ei Vaasassa ole varaa nyt, kun seutu taistelee lujasti saadakseen seudulle jättimäisen akkutehtaan satoine, kenties tuhansine työntekijöineen.
Taistelu keskussairaalasta näyttäytyy väestökehityksen vuoksi yhä tärkeämpänä. Insinöörin mukana muuttaa usein sairaanhoitaja ja pari lasta. Sairaalasavotassa Pohjalainen on täysillä mukana. Se mittelö on käytävä loppuun, vaikka päätöksen muuttaminen on äärimmäisen vaikeaa. Työvoimapulan kiihdyttäminen Suomen teollisella sydänalueella ei voi kuulua minkään hallituksen tehtävälistaan.
Vaasan pitää varoa junnaamista. Kielikynnystä täytyy aktiivisesti madaltaa. Viestiä suomenkielisyydestä täytyy vahvistaa. Se ei tietenkään tarkoita ruotsin kielen väheksymistä.
Vaasan merkitys täytyy huomioida ruotsinkielisellä maaseudulla. Tämän soisi menevän perille sairaanhoitopiiriä hallitsevassa RKP:ssä. Pahinta on, jos lääkäreiden paikat jäävät täyttämättä, kun ruotsia ei osata täydellisesti. Se on niin raakaa peliä ihmisten terveydellä, että mikäli kylmäävä meno ei lopu, päättäjät pitää asettaa vastuuseen.
Fyysinen välimatka etelän suuriin kasvukeskuksiin täytyy kuroa umpeen henkisellä ketteryydellä. Vaasan täytyy aktiivisesti hakea kavereita sisämaasta.
Osa niistä seminaareista, jotka vietetään Uumajassa kannattaa jatkossa pitää Helsingissä, Tampereella, Turussa, Oulussa, Kokkolassa ja Seinäjoella. Vaasa ei saa asettua RKP:n jyrkimpien tavoin oppositioon muuta Suomea vastaan, vaan sen pitää saada ystäviä ja liittolaisia eri puolilta ja puolueista.
Paljon on omissa käsissä, koska varjoista huolimatta näin monipuolisen vireää seutua saa Suomesta hakea.
TONI VILJANMAA