Lapualla oli nuoruudessani mies, joka kulki kylänraittia, pysäytteli ihmisiä ja lausui samaa mantraa; historia toistaa itseään.
Oudon miehen lause käy mieleeni joka vuosi, kun koulut alkavat kesälomien jälkeen.
Tiedotusvälineet nostavat vuosi toisensa jälkeen pintaan huolenaiheita, alaan liittyviä kummallisuuksia ja opetussuunnitelmiin liittyviä vaatimuksia. Ilkan päätoimittaja – kunnioitettavan suorasanainen – Satu Takala kirjoitti kolumnissaan (Ilkka 13.8.) aikuisten tekopyhyydestä suhtautumisessa kiusaamiseen. Saman päivän Ilkka-lehti ruoti myös valtavia kasvatusvaatimuksia, joita perheille ja kouluille on annettu.
Koulujen alkua valmistellaan kuin sotaan lähtöä. Edessä on pelkkiä uhkia, kasvoton vihollinen, jota kohti lapset kulkevat. Ensimmäisinä päivinä nähdään liikenteessä kodinturvajoukkoja, jotka ohjaavat lapsia suojateiden yli. Ele on kaunis -oikeakin- mutta pimeinä marraskuun aamuina on vaarallisempaa. Sanomaton viesti on kuitenkin olemassa. Menemme kohti tanteretta, jossa lapsilla ei ole enää nimiä, rukoilla ei saa ja nurkan takana väijyy kiusaaja.
On totta, että koulumaailmaan liittyy ongelmia. Ne ongelmat tulevat ulkoapäin, loputtomien asiantuntijoiden joukosta, jotka vuosi toisensa jälkeen alkavat heitellä opettajien, ohjaajien ja vanhempien syliin viisauksia. Heidän tehtävänsä on -anteeksi - opettaa kalaa uimaan. Heidän tehtävänsä on sysätä ihmiset puuhastelemaan epäoleellisuuksien kanssa. Rehtoreiden ajankäytöstä suurin osa menee istumiseen, heidän päätehtävänä on palvella järjestelmää, täyttää lomakkeita ja miettiä, miten onnistuisi suodattamaan uusimman keksinnön niin, että opettajilla olisi aikaa toimia lasten kanssa.
Missä kohtaa ymmärretään, että suurin keksintö on jo keksitty. Suomessa on maailman parhaimmat asiantuntijat kouluissa. Se ei tarkoita sitä, että koulut pitäisi eristää omaan erinomaisuuteensa. Se tarkoittaa sitä, että kouluille annetaan työrauha, luottamus painia pienten ihmisten ilojen ja murheiden kanssa. Kouluja ei pidä ajaa sivuraiteelle, marginaalissa puuhastelevien ihmisten perversioille.
On lohdullista huomata, että huomennakin moni asia onnistuu. Harva ymmärtää, että kouluissa tehdään päivittäin pieniä sankaritekoja. Huomio pitäisi olla siinä, ei kauhistelussa. Kuka sanoisi ääneen, että moni asia on hyvin.
Kivijalka pitää niin kauan kun uskalletaan luottaa kaikista pyhimpään. Siihen, että kouluissa kyllä seurataan elävää elämää ja kehitytään ajassa. Kaikista tolloimmat ideat haudataan hiljaisesti. Se vaatii kouluväeltä lujuutta ja rohkeutta kulkea etulinjassa.
Lähettäkää siis lapset kouluun vaan, he ovat turvassa.
Pasi Kivisaari
kaupunginhallituksen puheenjohtaja (kesk)
Seinäjoki