Kuuntelen parhaillaan Ismo Alangon uutta livejulkaisua ”Yksin vanhalla”. Ismo esittää siinä sävellyksiään riisuttuina versioina, yksin pianon ja välillä kitaran säestyksellä. Esille nousee merkityksellinen tarinankertoja. Tuotannoltaan puhdas levy on piristävä korvalle ja mielelle.

Meille ”kuluttajille” tuotetaan paljon kulttuuria, jossa artistin luonnollinen ääni on isketty markkinoiden laskelmoivaan muottiin. Joskus tällainen ylituotettu kulttuuri tietysti viihdyttää, mutta siinä kohtaa pitää hälytyskellojen soida jos elävän muusikon elävä soitanta häiritsee epätarkkuudellaan.