Eräänä syksyisenä yönä näin unen. Painajaisen, jossa olin tummaihoinen, sateenkaariasuinen trumpetisti Ku klux – klaanin kokouksessa, kuumassa suistoisessa etelävaltiossa, alligaattoreita kuhisevan joen varrella. Soitin Amerikan kansallislaulua todella huonosti. Kun heräsin hikisenä, itkuisena ja hädissäni sydän rinnassa takoen, minut oli juuri nappaamaisillaan kaikista suurin esihistoriallinen lihansyöjälisko. Tämä uni oli enne.
Aamulla herättyäni keittiönpöydällä lepäsi messinkinen torvi samettipehmusteisessa kovassa mustassa kotelossaan. En ollut uskoa silmiäni, sillä en koskaan uskonut näkeväni itseäni trumpetistina. Mutta tylyn julmasti kohtalo oli sinä yönä puuttunut minun ja monen kanssakulkijan elämään.
Tänään opinnot sitten alkavat. Trumpetti, millainen soitin se edes on? Minulle täysi mysteeri, joten ei auta kuin avata netti ja etsiä soitto-opas esille.
”Oletko muusikko vai opettaja? Haluatko työskennellä kevyemmin ja vaivattomammin? Voidaksesi tuntea soittimesi, sinun tulee ensin tuntea itsesi.”
Aivan niin, totta kai.
”Soittaminen on kokonaisvaltaista vuorovaikutusta soittimen ja soittajan välillä, joka muodostuu vasta vuosien harjoittelun tuloksena.”
Ei voi olla näin, kestääkö tämä vuosia?
Minun täytyy siis opetella tuntemaan ja tiedostamaan kehoni, että voin vaikuttaa myönteisesti soittotaitooni. Mutta kun kaikki tavat opettaa ja oppia eivät sovi kaikille. Ei ole olemassa universaalia ihmistä ja kaikille absoluuttisesti sopivaa tekniikkaa.
Sopivien keinojen löytäminen riippuu täysin itsestä ja siitä, miten paljon olemme selvillä omista kyvyistämme ja lähtökohdistamme. Lahjakkuutta lähelle ei voi päästä kopioimalla toisten soittoa jokaista piirtoa myöten, vaan täytyy löytää omat vahvuudet. Se mikä toimii yhdellä kymmenestä miljoonasta, ei automaattisesti toimi kaikilla.
”Mitkä sitten ovat ne keinot, joilla suurin osa alalle aikovista pääsisi eteenpäin? Se selviää vain kokeilemalla.”
Hei, en halua kokeilla! En alun perinkään halunnut tätä soitinta, se määrättiin! Hyvä on, yritän nähdä tässä jotain hyvää!
Ensin täytyy olla siis suunnaton motivaatio, kova halu soittaa, eikö niin? Päinvastoin, kertoo opas. Motivaatio on seurausta tekemisestä. Mitä enemmän teet sitä enemmän motivaatio kasvaa.
Aha!
Hetkinen; miten minä olen ylipäätään joutunut mukaan tähän tekeillä olevaan orkesteriin, jossa soolotrumpetisti on täysin holtiton, muita kuuntelematon töräyttelijä? Onko se vain niin, että valtameren toisella puolella voidaan tehdä päätöksiä joka koskettaa ihan kaikkia, seurauksista välittämättä?
Trumpetti on soitin, jossa soittajan keho on äänentuottaja. Ja voi kamala, kuinka paljon siitä ääntä lähteekään, vähempikin riittäisi! Enkö mitenkään voi estää näiden opintojen alkamasta, eikö kukaan voi?
Vastustelustani huolimatta tänään on ensimmäinen soittotunti ja olen kauhuissani. Maailmanlaajuisen trumpettiorkesterin solisti esitellään juhlamenoin. Monikaan ei tahtonut soittimekseen tätä vaskisoitinten korkeaäänistä aatelista, mutta niin meille vain kävi.
Liisu Aurasmaa
Kirjoittaja on Seinäjoen kaupungin- teatterin näyttelijä.