Olin pääsiäislomalla Uzbekistanissa. Se oli tavanomainen turistimatka. Kierrettiin nähtävyyksiä, istuttiin illallisilla, vaellettiin basaareissa. Ihmeteltiin keskiaasialaista elämänmenoa noin ylipäätään. Pää meni pyörälle muutaman päivän jälkeen. Ei halvasta uzbekistanilaisesta viinistä vaan päälle vyöryvän historian määrästä.

Samarkandissa, legendaksi kohotetun valloittajan Timur Lenkin valtaistuimen kivijalkaan nojaillessa mielen läpi pyyhkäisi eräs ajatus. Miten ohueksi historiatietoisuuteni omien asuinseutujeni muinaisuudesta muuttuu, kun mennään ajassa taaksepäin.