Seppo Tanninen, kolumnikuva.

Musiikki ja kuvataide uudistuivat 1900-luvun alkupuolella läkähdyttävällä vauhdilla. Kuulija ja katsoja ei ehtinyt toipua edellisestä järkytyksestä, kun jo uutta oli tulossa. Kuvataiteen loikattua esittävyyden kahleista abstraktien visioiden maailmaan koettiin myös musiikin piirissä tarve vapautua perinteen pakkopaidasta ja avata äänien avaruus hälyä myöten kuulijoiden koettavaksi.

Melkoinen yllätys on, että tuolta modernismin alkuajoilta putkahtaa suomeksi kirjaharvinaisuus, Luigi Russolon Hälyjen taide (1916/2018).