Orottaas se meni tämäki kesä eikä pahemmin paahtanu, muttaw se etu siinoli, notta vähemmän ihimisiä joutuu lasareettihin auringonpistoksen tähäre.
Kyllä ny on kauhiaa kattella vilijoja, jokka makaa maas niinku rontan raarot ja on vielä aiva veheriääsiä, vaikka halla on kunnioottanu läsnäolollansa jo monena yönä – varsinki potaattimaita.
Mutta onneksi ihimisen sisuskaluuhin on naparootu se ikuunen toivo – jos ens kesä olis ihimiseltääsempi, lämpöönen ja armollinen.
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaa I-P Digi 1. kk vain 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit, pelit ja koulutukset
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Tilaajaedut