Syksy on taas startannut ja tätä kolumnia kirjoittaessani nautin Suomen ja Ruotsin Lapin syysruskasta.
Vielä pari vuotta sitten opiskellessani Tampereella elokuvatuottajaksi ja -äänisuunnittelijaksi en arvannut luovani pian kansainvälistä uraa Seinäjoelta käsin. Pienellä dokumenttiryhmällämme oli kunnia tehdä dokumenttielokuva, joka on parhaillaan saamassa maailmanlaajuisen televisiolevikin. Vaikka elokuva on nyt menestynyt ulkomailla ja saanut Suomessa hiljalleen levikkikanavia, ei vastaanotto tuotannon alkuvaiheessa ollut Suomessa tekijöille helppo. Tuntuu, että uudet tekijät alalla kuin alalla joutuvat hankkimaan kansainvälistä menestystä saadakseen asiansa läpi Suomessa. Mutta tässä samassa asiassa piilee ilmiö, jota meidän seinäjokisten tulisi hyödyntää.
Suomalaisten kaupunkien välillä tapahtuu helposti keskinäistä vertailua ja tämä ilmiönä aikaansaa sen, että kaupunkien tekemät linjaukset ovat toisiinsa nähden hyvin samankaltaisia ja lähes aina varsin mielikuvituksettomia. Olen tyytyväinen siihen, mihin suuntaan Seinäjokea ollaan tällä hetkellä kehittämässä, mutta nopeampi kehitys olisi kaksivaiheinen.
Meidän tulisi ensin suunnata katse kohti maailmaa hyödyntämällä jo olemassa olevia kansainvälisiä resurssejamme, kuten esimerkiksi arkkitehtuuria ja ympäröivää luontoa sekä luomalla Seinäjoesta kansainvälisesti mielenkiintoisempaa aluetta. Jos Seinäjoen seudusta tulisi kansainvälisesti merkittävä alue, niin olisimme pian millä tahansa mittarilla valovuoden edellä muita suomalaisia kaupunkeja. Voisimme alkaa ajattelemaan Seinäjokea enemmän osana maailmaa eikä ainoastaan osana Suomea.
Meidän työryhmällämme oli paljon tuuria, mutta uskalsimme ottaa myös sen riskin, että lähdimme kulkemaan omaa polkua. Tällä hetkellä olen saamassa jalkaa oven väliin kansainvälisessä muotimaailmassa. Toivoisin voivani kehittää Etelä-Pohjanmaalla elokuvatoimintaa, tuoda isoja tuotantoja Seinäjoen soisille maastoille sekä opettaa nuoria löytämään oman näkemyksen tekemiseensä. Kunnianhimoista syksyä lukijat.
Janiv Oscár