Koivikko, johon ilta-aurinko luo säteitään, on kauneudessaan lumoava. Näky tuo muistoja kaukaa, jotain jota ehkä haluan unohtaakin. Vesilinnut soutavat ja tekevät sukelluksiaan pinnan alle.

Veden väreilyä katsellessa siirryn synnyinseuduille. Juuri kun olen ummistamassa silmiäni kiemurtaa jostain näkymätön aistimus sieraimiini. Hetkinen, tämähän se onkin, joka minua viettelee yhä syvemmälle takaumiin eikä kaunis maisema.