Kun minua pyydettiin tuomaan Ilkan palstoille vaasalaisnäkökulmaa, hämmennyin hetkeksi. Asun Isossakyrössä ja koen olevani vähän kuin ”rusinat pullasta -pohjalainen". Saan valita parhaat palat molemmista maakunnista, tehdä työtä isojen kokonaisuuksien eteen kahden kehittyvän kaupungin välimaastossa ja ystävät, teatterit, urheilutapahtumat, kaupat ovat lähellä. Luulen olevani viimeinen ihminen erottelemaan tai selittelemään.
Muutin kuitenkin mieleni, minähän uskon aidosti yhteistyöhön ja ihmisiin. Uskon, että kun meillä on oikeaa tietoa toisistamme, ennakkoluulot hälvenevät, naapuri pännii vähemmän ja kulttuurierot tuntuvat ärsytyksen sijaan kiehtovilta. Uskon myös, että nyt ei puhuta ydinfysiikasta vaan ihan normaalista arjesta.
Minua kiinnostavat suuresti myös erilaiset ilmiöt, olivat ne sitten hauskoja sanoja, tapahtumia, ihmisen tai luonnon luomaa. Ilmiöt, jotka tulevat hiipien ja vasta vuosien kuluttua näemme mihin ne ovat meillä johtaneet. Käytimmekö hyväksemme kaikki mahdollisuudet, tuhlasimmeko jonkun tilaisuuden? Uskon, että kun pelaamme yhdessä, pelikenttä kasvaa ja kaikki voittavat.
Energiaa ja elintarvikkeita, uutta ja perinteistä teollisuutta, rohkeaa ajattelua. Meillä on oiva yhteinen pelikenttä ja aivan mainiota yhteistyötäkin. Poliitikot tapaavat hauskasti puolivälissä, katsotaan palloilua ja kiekkoilua, luodaan tavoitteita. Yhteisen työssäkäyntialueen kehittäminen on jo arkea ja Seinäjoen kaupunginjohtajan positiivinen kannanotto ponnisteluista saada Gigafactory näille seuduille tulee hyödyntämään kaikkia. Erityisesti kun ajatellaan minulle hyvin tärkeää aihetta eli meidän nuorisoamme ja kuinka kykenemme luomaan heille niin inspiroivan pelikentän, että he haluavat opiskella, asua, elää ja kehittyä täällä, – ja palata tänne.
Yksi asia nousi jälleen otsikoihin ja sai minut hieman huokaisemaan. Nimittäin 21.1. Ilkan pääkirjoituksessa juttu ”Pohjalaismatkaajia vedetään moneen.” En toivo, että nuorisomme vedetään mihinkään suuntaan. Luodaan niin hyvät mahdollisuudet liikkumiseen, että he kykenevät valitsemaan omat reittinsä, ilman naivia paikallispoliittista ohjausta. Se aika kun ylhäältä kerrottiin mitä mieltä sinun tulee olla, mitä valita, meni jo. Meillä on kasvamassa fiksua porukkaa.
Neutraaliksi tiedonjyväksi, ei ohjaukseksi; Vaasan lentokentällä on vuosittain noin 300 000 matkustajaa, yhteydet kuusi kertaa päivässä Helsinkiin, neljä kertaa päivässä Tukholmaan, lisäksi noin sata suoraa charterlentoa. Seinäjoelta on suora kutsubussiliikenne kaikille lennoille ja sitä käsittääkseni myös käytetään ahkerasti. Nopean googlailun perusteella Vaasaan on matkakeskuksesta 73 kilometriä ja Tampereelle 189. Suomessa on runsaasti tahoja, jotka toivovat keskittyneempää lentoliikennettä, vähemmän lentoasemia.
Haluammeko todella, että vientiyritysten tai matkailun nettisivuilla lukee lähimmän lentoaseman sijaitsevan lähes 200 kilometrin päässä? Pohdittavaksi; Tampere on hieno kenttä ja tekee hulppealla budjetilla erinomaista kehitystyötä, ja kuitenkin pelkästään viime joulukuussa Vaasassa oli yli 10 000 matkustajaa enemmän.
Riitta Björkenheim
Kirjoittaja on logistiikka- asiantuntija.