Muutama vuosi sitten vietettiin isoäitini pitkäaikaisen miesystävän hautajaisia. Kutsuimme herraa avoukkipuoleksi, mutta kevyehkö ilmaisu ei tehnyt oikeutta hänen merkityksestään yhteisöllemme. Hän oli meidän rakas ystävämme, perheemme täysivaltainen jäsen.

Avoukkipuoleni ja ystäväni oli hienoimpia tuntemiani ihmisiä. Hän oli älykäs, sivistynyt, kiinnostunut ja kiinnostava. Hän tuli mutkattomasti toimeen erilaisten ja kaiken ikäisten ihmisten kanssa, oli erittäin sosiaalinen, mutta ei toisilta tilaa syövällä tavalla.