Poliittinen retoriikka kuulostaa käsitteenä ylevältä, mieleen nousevat kuvat maailman parlamenttien väittelyistä tai suurten valtionaisten ja valtiomiesten pitämät ennakolta sujuviksi hiotut puheet.

Sanapari ”politiikan kielenkäyttö” nostaakin esille toisenlaisia mielikuvia. Aivan kuin olisin siirtynyt valomerkin jälkeen ravintolan edessä sijaitsevaan nakkikioskin jonoon kuuntelemaan ärtyneiden ja pettyneiden tunteenpurkauksia. Tiedättehän – ne, joille ravintolaillasta jäi vain rinnuksille pudonneet mausteet ja rystysten muodon saavat puheet.