Vuoden Urheilija valittiin viime viikolla. Äänestys herättää usein todella paljon keskustelua, osittain aivan aiheestakin.
”Suomi ei ole urheiluhullu maa, vaan menestyshullu,” totesi Veikkauksen entinen toimitusjohtaja Risto Nieminen.
Tottahan se on. Suomessa arvostetaan vain voittajia. Äänestyksen tekee suomalaiset urheilutoimittajat. Onko se oikea tapa? Ehkä on, ehkä ei.
Ruotsissa vastaava titteli menee yleisöäänestyksen perusteella, ja länsinaapurissakin heräsi aikamoinen älämölö voittajasta.
Yleisö oli äänestänyt voittajaksi ratsastaja Peder Fredricksonin, joka jätti taakseen muun muassa kolme eriväristä olympiamitalia uineen Sarah Sjöströmin, sekä British Openin voittaneen ja Riossa hopeaa ottaneen golfaaja Peter Stensonin.
Köyhä vuosi. Suomessa oli urheiluvuosi 2016 todella köyhä. Leo-Pekka Tähti oli kuitenkin poikkeus.
Rion paralympialaisista kultaa kelannut Tähti sai monissa medioissa aikaan hiljaisen kampanjan, joissa miehelle lyötiin jo etukäteen titteli ainoaksi vaihtoehdoksi. Onhan neljän vuoden välein järjestettävissä kisoissa voitto aina iso saavutus.
Miksi Tähti sitten on aiemmin ollut paitsiossa äänestyksessä? Siksikö, ettei toimittajat ota vammaisurheilua tosissaan?
Ehkä se johtuu siitä, että paralympialaisten satasen kelaus oli Riossa avoin 19:ssä luokassa, ja lopulta 16 eri luokkaa kilpaili lajin kultamitalista.
Siis 16 eri urheilijaa sai 100 metrin kelauksesta kultamitalin, Tähti yksi heistä. Tähden luokassa kilpaili Riossa 21 osallistujaa, eikä heitä maailmalla ole kovinkaan montaa enempää.
Ei voi verrata. Miten siis voi realistisesti verrata Tähden suoristusta vaikkapa Henri Kontisen tenniksen Wimbledon-voittoon sekanelinpelissä, tai Lukas Hradeckyn suorituksiin jalkapallon Bundesliigassa? Peetu Piiroisen lumilautailun MM-kultaan? Lotta Lepistön MM-kultaan maantiepyöräilyssä?
Ei voikaan. Sehän tekee keskusteluista ja äänestyksistä ikuisen kiistakapulan. Miten voi verrata marginaalisen pienen lajin urheilijaa maailman suurimpien joukkuelajien urheilijoihin?
Miten skaalautuu kunkin lajin kilpailijamäärä maailmalla, ja siihen suhteutettu menestys? Yhden suorituksen tuoma menestys, vai koko vuoden ajan pelatut kymmenet ja kymmenet ottelut maailman huipulla?
Asenne ratkaisee. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, etteikö Tähti olisi huippu-urheilija. Sitä hän on sanan täydessä merkityksessä. Hän on esikuva, hän on ikoni.
Saisi monet muutkin urheilijat ottaa mallia miehen asenteesta ja tinkimättömästä voitontahdosta. Ehkä silloin olisi Riosta tullut enemmänkin mitaleita?