Astuin jouluna ansaan. Olimme kyllä sopineet, ettemme osta toisillemme lahjoja. Silti Tapaninpäivänä ääneen lausuttu ”kukaan ei tajunnut pienistä vihjeistä, että olisin halunnut KonMarin” paljasti, että tässä kohdin kannattaa googlettaa joulurauhalle jatkoa. Nettikaupan kautta odottamaan Postin saapumisilmoitusta. Kirjakaupan paketista paljastui muutaman päivän kuluttua meidän kaikkien yllätykseksi japanilaisen Marie Kondōn KonMari-kirja.
Tunnustan: olen hamstraaja! Äitini äiti eli isu tapasi sanoa ”kyllä aika tavaran kaupitsee” ja olen tästä elämänohjeesta pitänyt kiinni typeryyteen asti. Minulla on varastossa yhdessä valkoisessa laatikossa vanhan viritinvahvistimen kaukosäädin. Mitään järkiperäistä syytä tälle ei ole. Ties vaikka joku kaveri olisi vailla 13 vuotta vanhan vahvistimen kaukosäädintä? Silloin olisin tarinan sankari. Kannatti tämäkin säästää!
Takaisin välipäivinä talouteemme saapuneeseen joululahjaan. KonMari-kirjan kirjoittaja on japanilainen järjestelyasiantuntija Marie Kondō. Mielenkiinnosta selasin kirjan läpi muiden mentyä nukkumaan. Yritin olla kikattamatta ääneen, kun tavaroita piti arvottaa sen perusteella, miten ne pirskahtelevat.
Pirskahtelu tässä yhteydessä tarkoittaa tavaran sinulle hyvää fiilistä tuomaa määrää. Ota paita syliin ja paina sitä rintaasi vasten: pirskahteleeko se? Sama proseduuri tehdään kaikelle irtaimelle omaisuudelle. Kaikki muut saavat lähteä, vain pirskahtelijat jäävät. Kondōn oppien mukaan tässä urakassa vierähtää pikkunäppärät puoli vuotta.
Vaatteiden läpi käymiseen kirjassa oli varattu pitkä kappale sisältäen ohjeet vaatteiden KonMarimaiseen taitteluun ja ohjeet niiden oikeaoppiseen säilytykseen. Tokiolaisen ja kauhavalaisen ajatukset kulkivat samaa polkua, kun ohjeistettiin ripustamaan vaatteita värin mukaiseen järjestykseen tummasta vaaleaan. Sen sijaan en ollut aiemmin ollut tietoinen, että sukat kokevat suurta ahdistusta siitä, kun niitä säilytetään rullalla.
En kehtaisi julkisesti tunnustaa painaneeni sähköporakonetta rintaani vasten pohtien Makitan pirskahtelun määrää. Silti kirjan oppien takana oli myös ihan tolkun asiaa. Kaikki maallinen mammona käydään läpi siten, että kaikelle löytyy oma vakiintunut paikka kotoa. Kun tämä pitkällinen ja järjestelmällinen prosessi on ohi, pitäisi talon pysyä siivossa kuin itsestään. Turhaa materiaalia ei keräänny, kun pirskahtelemattomat tavarat odottavat ottajaansa kirpputoripöydällä.
Armas vaimoni on tekemässä uuden vuoden kunniaksi japanilaisen elämäntapamuutoksen aloittamalla ”marittamisen” omista vaatteistaan. Kirjan mukaan vaatteet ja erityisesti paidat ovat oikea kohta aloittaa tavaroiden poistaminen elämästä: paidat ovat oletusarvoisesti lähellä käyttäjänsä sydäntä, joten ne osaavat pirskahdella tai olla pirskahtelematta selkeimmin. Siitä sitten siirrytään vaate vaatteelta eteenpäin kysyen jokaiselta rievulta: tuotko sinä minulle iloa ja onnea. Hurja urakka!
KonMarin mukaan järjestelyt voi tehdä vain omille tavaroille. Kirjoittajan mukaan elämäntapamuutos onnistuessaan tarttuu myös muihin taloudessa asuviin ihmisiin. Toivottavasti pirskahtelen vaimolleni vielä pitkään.
Joonas Autio
Kirjoittaja on kahden lapsen isä, aviomies ja pirskahteleva ihminen.