Luokseni muutti hirviö. Se ei kysynyt lupaa, seisoi vain äkisti ovellani kuin jättimäinen kurainen örkki ja jäi viereeni huohottamaan.
Aamulla herätessäni, työpäivän aikana, ystävieni kyläillessä, lenkillä ja elokuvissa istuessani se roikkuu jatkuvasti mukana.
Se on kaikkialla läsnä, tuhrii jokaisen hetken mädältä ja lialta haisevalla kuumalla hengityksellään. Saa muistamaan ja purskahtamaan itkuun.