Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Ko­lum­ni: Olitko tar­peek­si va­ro­vai­nen?

Aina kun liikkuu itseään viisaammassa seurassa, viisastuu. Se tietysti edellyttää, että on valmis ottamaan muiden viisauden vastaan.

Istuin eräänä kinkunpaistolta tuoksuvana päivänä ison tuvan pirtinpöydän ääressä kahvilla ja kuuntelin. Liikenneturvallisuusasioissa itseäni huomattavasti viisaampi, erittäin kokenut käytännön ammattilainen kertoi näkemyksiään.

Itse olin valmis ottamaan tuon toisen viisauden vastaa. Siksi toistankin tässä nyt niitä itse kuulemiani, toisen esittämiä näkemyksiä, koska niihin oli niin helppo yhtyä.

Joulunaikaisilla sianselkäliukkailla ajeltuani kehuin nastoja ja kirosin alimpaan hel…, siis sinne syvälle, kitkarenkaat. Äänessäni painoi vahva kitkakokemus: 400 kilometriä talvisella tiellä, ja onnistuin silläkin matkalla kahdesti lähes tappamaan koko autokuntani.

Otin vahvasti kantaa ikuiseen kysymykseen, kitkat vai nastat, toteamalla, että kitkat ovat hengenvaaralliset, koska niillä jää sutimaan jäiseen risteykseen ja niillä spinnaa pienimmästäkin kaasun painalluksesta.

Tuo kahvipöydässä vastapäätä istunut liikenneturvallisuuden ammattilainen, kutsuttakoon häntä vaikka Eskoksi, ei ottanut kantaa kummankaan talvirengastyypin puolesta.

Hän esitti ainoastaan yhden hyvin varteenotettavan kysymyksen.

”Mutta olitko tarpeeksi varovainen?”

No en ollut, jouduin myöntymään: varovaisuudella olisin välttänyt molemmat vaaran paikat. Sen tajuttuani päätinkin ryystää lisää kahvia ja haukata joulutorttua.

Kitkarenkaat sivuutettuamme keskustelumme siirtyi yleisemmin teiden kuntoon ja näin talviaikaan etenkin niiden kunnossapitoon ja hoitoon. Siihen tämä ammattilainen esitti mielenkiintoiseen havainnon, kaikki kun eivät ole aina tarpeeksi varovaisia.

Hänen mukaansa teiden kunnossapitoon, hoitoon ja yleensäkin tieverkoston kuntoon kiinnitettäisiin aivan eri lailla huomiota, jos niihin käytettävät rahat olisivat samalla yhteiskunnan momentilla kuin liikenteessä loukkaantuneiden tai kuolleiden aiheuttamat kokonaiskustannukset.

Nythän näin ei ole. Teiden rakentamisen, kunnostamisen ja hoitamisen kustannukset liikkuvat aivan eri putkessa kuin missä liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneiden tai kuolleiden aiheuttamat kustannukset.

Kummassakin putkessa virtaavat rahat eivät missään vaiheessa kohtaa toisiaan, joten kokonaisvaikutusten arviointi puuttuu täysin. Jos rahat tulisivat molempiin samalta momentilta, tilanne olisi toinen.

Virastojen ylitarkastajilta ja kamreereilta ei menisi montaakaan sekuntia huomata, millä liikenneonnettomuuksien aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle saataisiin vähennettyä: nostamalla tienpidon ja -hoidon tasoa.

Mitä paremmin teitä hoidettaisiin, sitä vähemmän tulisi onnettomuuksia ja niistä aiheutuvia kustannuksia ja sitä enemmän säästettäisiin. Kun nyt tiepidon tasossa liikutaan kustannussyistä aivan lakisääteisen alarajalla, hoidon taso voitaisiin aivan hyvin nostaa lakisääteisen ylärajalle.

Joillekin jäisille sivuteille saataisiin silloin hiekkaa jopa kerran viikossa.

Nastoilla kotiin ajellessani toivoin, ettei kovaa ohi hälytystehtävässä ajanut ambulanssi vain ajaisi iljanteisella tiellä ojaan vaan kuski olisi tarpeeksi varovainen, oli nastat tai kitkat.

ARTO TAKALAMPI

ARTO TAKALAMPI