Viime vuosisadan torppareita korpesi turvaton asema. Isäntä saattoi omankäden oikeudella viedä palan torpparin raivaamaa peltoa, niin kuin pappila teki Koskelan Jussille.
Taksvärkin määrän ja ajankohdan määräsi isäntä, joka kaiken lisäksi saattoi ajaa torpparinsa maantielle. Kirjallisia, pitäviä sopimuksia ei ollut. Torppari eli isännän armon varassa, ikuisessa epävarmuudessa.
Tämän päivän torppari on itsensätyöllistäjä, mikroyrittäjä tai freelancer.